"Te olette kaikki ihmetelleet, mitä minä olen hommannut sen jälkeen kuin lähdin Renardsmerestä", sanoi hän, kun me olimme kaikki asettuneet pöydän ympäri. "Nyt saatte kuulla! Minä olen ollut hankkimassa varmaa selvyyttä eräästä esineestä, jonka tahdoin omistaa — esineestä, joka tekee huomisen Derby-voittoni aivan varmaksi asiaksi. Tästä!"

Äkillisellä, nopealla liikkeellä hän vetäisi hameensa poimusta erään pehmeän, valkean silkkipaperikäärön ja asetti sen eteensä pöydälle. Samanlaisilla nopeilla liikkeillä hän repäisi paperin pois ja paljasti kirkkaanvihreänahkaisen, hoikan käärmeen muotoisen vyön, jonka keskellä oli pyöreä rintakoristeen muotoinen esine puhdasta kultaa. Ja sen keskelle oli kiinnitetty loistava verenpunainen kivi, jonka nähdessään neiti Hepple kimeästi huudahti.

"Rubiini!"

"Birmalainen rubiini!" sanoi lady Renardsmere. "Maailman hienoin rubiini! Sen vertaista rubiinia ei ole milloinkaan ollut. Ja se on — minun! Katsokaa sitä! Kosketelkaa sitä! Ottakaa se käteenne!"

Kukaan meistä ei ojentanut kättään sitä ottaakseen. Luullakseni muut ajattelivat samoin kuin minäkin. Tässä edessämme oli nyt tuo murhia aiheuttanut esine, näyttäen hirvittävältä ja salaperäiseltä juuri yläpuolellamme olevan sähkölampun valaisemana. Sen ja minun välilläni kohosivat neljän murhatun miehen aavemaiset kasvot…

"Huomenna tuo kiinnitetään Välkehtivän Rubiinin kaulan ympäri", sanoi lady Renardsmere, "eikä mikään sitä silloin voita! Se on taikakivi — fetishi! Olipa tamma vaikka vasta puoleksi valmennettu, voittaisi se, kun tuo on sillä! Kaulan ympäri, huomenna!"

Katselin ympärilleni kolmea kumppaniani. Ei ollut vaikeata huomata, että sama käsitys, johon Peyton niin nopeaan oli tullut, oli muodostumassa neiti Hepplen ja Peggienkin mielissä — kumpikin tuijotti lady Renardsmereen kuin lumottuna ja peloissaan.

Ja peloissani olin itsekin; pelkäsin koko asiaa; pelkäsin, mitä tämän jälkeen seuraisi. Sillä lady Renardsmeren käytöksessä oli joka hetki yhä selvemmin huomattavissa jotakin, joka pani ajattelemaan kummia asioita; hän istui siinä katsellen meitä, vuoroon kutakin, palavin silmin ja leikkien vihreällä vyöllä, jossa verenpunainen kivi kultakehyksessään kimalteli…

"Kuunnelkaa!" sanoi hän äkkiä kumartuen pöydän yli meihin päin. "Minä kerron teille koko asian! Tämä oli kerran pyhä kivi! Se oli kiinnitetty samoin kuin toinenkin, nyt hävinnyt, muutamaan epäjumalankuvaan. Se irroitettiin siitä — kiskottiin ulos silmäkuopasta. Merkillisiä seikkailuja seurasi sitten. Vihdoin joutui se muutamien kiinalaisten liikemiesten käsiin — he maksoivat siitä suuren hinnan. Eräs heistä, Cheng, toi liikeasioissa Eurooppaan tullessaan sen mukanaan, aikoen myydä sen jollekulle englantilaiselle tai amerikalaiselle miljoonanomistajalle. Chengin sihteeri, Chuh Sin, varasti sen häneltä Pariisissa. Chuh Siniltä varasti sen taas Portsmouthissa eräs Holliment niminen mies, jolla oli toinen mies, Quartervayne, liitossa kanssaan. Holliment ja Quartervayne pakenivat Lontooseen, kivi mukanaan, ja uskoivat asian eräälle kolmannelle miehelle, Neamorelle. Neamore oli kerran ollut liikeasioissa, timanttikaupoissa, minun kanssani, käyttäen vain toista nimeä silloin; hän tuli nyt minun luokseni tarjoomaan kiveä. Minä ostin sen häneltä ja Hollimentilta ja Quartervaynelta; annoin heille kymmenentuhatta puntaa siitä. He pettivät minut; luulin heillä olevan oikeuden myydä sen. Vaan he saivat rangaistuksensa! — Chuh Sin ja roskajoukko, jonka hän oli haalinut kokoon, olivat heidän kintereillään, ja Holliment ja Quartervayne ja Neamore murhattiin. Sitten minä pääsin totuuden perille — ja otin rubiinin pois Pennithwaitelta, jonne sen olin lähettänyt varmasti säilytettäväksi, ja lähdin etsimään Chengiä. Tapasin hänet — Pariisissa. Ja sain hänet luovuttamaan kaikki omat ja ystäviensä oikeudet — minä maksoin hänelle neljäkymmentätuhatta puntaa. Minulla on kuitti taskussani; se on kirjoitettu sekä kiinan- että englanninkielellä! Nyt rubiini on minun! — ja huomenna Välkehtivällä Rubiinilla on se kaulassaan onnentuojana. Minä aion voittaa puolen miljoonaa puntaa Välkehtivällä Rubiinilla!"

Äkkiä hän työnsi vihreän nahkavyön pöydän yli Peggietä kohden.