Joukon äkillinen, valtava huuto sai Peytonin hypähtämään, ja minä näin hänen poskiensa hehkuvan innostuksesta ja kiihtymyksestä. Kohoten meitä muita korkeammalle hän näki enemmän kuin me ja seuraten liehuvia lakkeja, kun hevoset kiitivät eteenpäin ylänkömaata radan tuonpuolisella sivulla, hän alkoi huudella meille tiedoituksia.
"Minä näen heleän lakin — se on aivan muitten keskellä! Eräs tumma lakki on edessä — hyvän matkankin. Kuka se on?" hän kysyi.
"En hitto vie tiedä!" sanoin minä. "Samantekevä kuka nyt on edessä! — siitä on kysymys, kuka silloin on edessä, kun ne tänne tulevat. Tarkatkaa niitä, kun ne alkavat kiertää tännepäin!"
Sitten minä katsahdin Peggieen. Seisten aivan aitauksen vieressä melkein vastapäätä päätepylvästä hän tuijotti suoraan eteensä — tyhjyyteen. Ja minä siirryin lähemmäksi häntä ja pujotin käteni hänen kainaloonsa välittämättä siitä, miten hevoset juoksivat. Vielä muutamia hetkiä…
"En saata nyt nähdä niitä paljoakaan", mutisi Peyton minun takaani. "Ne ovat jotenkin kuin maahan vajonneet. Heleä lakki oli samoilla paikkeilla…"
Äkkiä puhkesi ilmoille kova huuto vasemmalta puoleltamme, kun tuo tiheään sulloutunut joukko kiiti Tattenham-nurkkauksen ympäri ja tuli kokonaisuudessaan kiihkeän väkijoukon näkyville radan katselijain puolisella sivulla — huuto, joka alkoi ja jatkui yhä voimakkaammaksi paisuen. Ja hetkiseksi minä unohdin Peggien valkeine kasvoineen ja palavine silmineen.
"Katsokaa nyt, Peyton!" huusin minä. "Katsokaa tarkkaan!"
"Ne ovat sekaisin", vastasi hän. "Tiheässä ryhmässä — no — lempo soikoon, nyt minä näen heleän lakin tulevan esiin — tulevan esiin! — se on etummaisena!" Suuri yleisökin näki, ja huuto vahveni ja laajeni. Iso mies, Peytoniakin isompi, otti äkkiä kiikarin silmiltään ja naurahti.
"Se on useita pituuksia edessä nyt, jumal'avita!" hän sanoi huuliaan maiskuttaen. "Useita pituuksia. Eivätkä ne ole vielä pitkällä sivulla! Se voittaa aivan helposti!"
Joukon huutoon alkoi sekaantua naurua — sellaisten ihmisten naurua, jotka näkevät juuri sen tapahtuvan, mitä haluavat. Se lähti täyteen sullotuilta lehtereiltä, aituuksista, tarhoista, kiehuvasta väkijoukosta kummallakin puolella rataa. Ojentauduin täyteen pituuteeni ja katselin. Välkehtivä Rubiini siellä etäällä oli, sen mukaan kuin saatoin arvostella, kuusi pituutta Jack Caden edellä, ja kiiti eteenpäin vinhasti kuin meteori. Kaikkialta kuului vain huutoa — ja huuto paisui yhä valtavammaksi tamman joka askeleella.