Herra Shen kumarsi merkiksi, että hän oli kysyttävänsä minulta kysynyt, ja minä käännyin muihin. He tekivät minulle muutamia kysymyksiä murskaantuneesta autosta ja siitä, oliko huhuja liikkunut, että Hollimentia ja Quartervaynea olisi lähiseudulla nähty sinä aamuna, jolloin minut sinne jätettiin, ja vastattuani heille he lähtivät pois yhtä kursailematta kuin olivat tulleetkin.
"Tämä on vain tehnyt jutun vielä salaperäisemmäksi", huomautti Peggie, kun me lähdimme taloon päin. "Kaiken tämän takana on vielä suurempia asioita. Kiinan lähetystö — minkä vuoksi joku virkamies sieltä tulisi tänne? Näyttää valtiolliselta asialta."
"Saamme kyllä pian kuulla lisää", sanoin minä.
Mutta muutamaan päivään en kuullut mitään lisää. En kerrassaan mistään mitään. Päivä seurasi toistaan entiseen tapaan Renardsmere Housessa Silloin, eräänä aamuna, kun olin kirjeitä kirjoittamassa, tuli palvelija tuoden käyntikortin, jossa oli nimi Percy Neamore.
"Eteishuoneessa on herrasmies, sir — haluaisi tavata hänen armoansa hyvin tärkeän asian vuoksi", sanoi hän.
Minun tehtäviini kuului valmistelevasti keskustella tämäntapaisten vierailijoiden kanssa. Otin käyntikortin ja lähdin eteishuoneeseen. Siellä seisoi tutkivasti ympärilleen katsellen siististi puettu, hyvin itsetietoinen nuori juutalainen.
SEITSEMÄS LUKU
Kymmenentuhannen punnan maksuosoitus
Eteishuoneen ovi oli auki, ja minä näin yhdellä silmäyksellä, kuinka herra Percy Neamoren, kuka hän sitten olikaan, oli onnistunut saapua Renardsmere Houseen niin varhain aamulla; parvekkeen juurella seisoivat ajoneuvot, jotka tiesin vuokratun lähimmältä asemalta — ne olivat ainoat sieltä saatavissa olevat kulkuneuvot. Vierailija oli siis nähtävästi tullut kaupungista ensimmäisellä aamujunalla — mikä näytti todistavan, että hänen asiansa oli kiireellinen. Koetin arvostella häntä astellessani eteishuonetta pitkin häntä kohden; hän oli, kuten jo olen sanonut, nuhteettomasti puettu, ehkä liiankin koreilevasti, ja täynnä tyytyväistä itseluottamusta — varmastikin juutalainen, ja jokin hänessä johdatti mieleen rahaa tai timantteja. Hän osasi käyttäytyä ja lähestyessäni hän kumarsi ja hymyili kohteliaasti.
"Tekö haluatte tavata lady Renardsmereä henkilökohtaisesti?" tiedustin minä, katsoen kädessäni olevaa käyntikorttia.