"Niin, koetamme mahdollisimman pian saada teitä koskevat asiat loppuun suoritetuiksi", sanoi hän. "Mitä teihin tulee, Spiller, on parempi, että menette takaisin Portsmouthiin tiedusteluja jatkamaan — hankkimaan lisää tietoja Hollimentistä ja kiinalaisesta — enemmän siellä täytyy olla saatavissa. Kuulkaahan!" — Hän veti Spillerin syrjään ja puheli jonkun hetken vakavasti hänen kanssaan. "Ottakaa siitä selvä, jos voitte", sanoi hän lopuksi, "ja ilmoittakaa tietysti minulle kaikki".
Spiller jätti minulle hyvästi ja lähti junalle. Jifferdene taas, kun olimme kävelleet vähän kauemmas, huusi vuokra-ajuria ja käski ajamaan Langham-hotelliin. Kun olimme lähteneet liikkeelle, kääntyi hän luottavasti minun puoleeni.
"Tämä on omituisimpia tapauksia, minkä kanssa minulla milloinkaan on ollut tekemistä, herra Cranage", sanoi hän. "Sitä omituisempi, kun nuo itämaalaiset ovat siihen sekaantuneet. Spiller sanoi minulle kertoneensa teille kaikki, mitä hän tietää; niin, ja totta puhuen on minulla siihen hyvin vähän lisättävää! Mutta minullapa on eräs ajatus. Spillerhän kertoi teille, vai kuinka, että Kiinan lähetystö pani minut tuon kiinalaisen jäljille, jonka Holliment varmasti tunsi Portsmouthissa. Niinpä niin — mutta Kiinan lähetystön takana on joku, ja se joku on minun luullakseni muuan vanha kiinalainen herrasmies — joku mahtava pohatta omassa maassaan kai — joka nyt asustaa Langhamissa. Olen nähnyt hänet kerran herra Shenin seurassa, ja te ja minä menemme tapaamaan häntä nyt taasen. Hän tietää kyllä koko asian alun ja juuren. Mutta totta vie, minä en tiedä!"
"Mutta jos tuo vanha herra todella tietää, mistä on kysymys", sanoin minä, "niin ettekö voi, katsoen asiain nykyiseen tilaan, saada häntä puhumaan? Ettekö voi pakottaa häntä puhumaan? Kun hän kuulee, että asia on johtanut murhaan —"
"Niin luulisi, mutta nuo itämaalaiset eivät näytä antavan ihmishengelle niin suurta arvoa kuin me, herra Cranage", vastasi hän. "Ja mitä siihen tulee, että voisi taivuttaa tai pakottaa häntä puhumaan — niin odottakaa, kunnes näette hänet! En ole sfinxiä nähnyt, mutta luulisin, että yhtä hyvin saisi sen laulamaan viimeistä varieteelaulua kuin tuon vanhan kummituksen puhumaan jotakin, mitä hän ei tahdo!"
"Ja kuka hän on?" kysyin minä. "Sanoitte: joku mahtava pohatta omassa maassaan. Mitä hän täällä tekee? Ja puhuuko hän englantia?"
"Hän puhuu englantia aivan hyvin — yhtä hyvin kuin tuo herra Shenkin, ja se on jotensakin hyvin — on opiskellut jossakin täkäläisessä yliopistossa, tuo herra Shen, ymmärtääkseni", vastasi hän. "Mitä tekemistä tuolla vanhalla herralla taas on täällä, sitä en tiedä; mutta siitä vähästä päättäen, mitä olen nähnyt, arvelen häntä joksikin mahtavaksi kauppaylimykseksi. Hänellä on hallussaan koko rivi huoneita, ja muutamia meidän johtavia rahamiehiämme käy siellä häntä tapaamassa. Mikä hänen arvonsa, asemansa ja niin edespäin tarkalleen lienee, sitä en tiedä — minä tunnen hänet ja Langhamissa tunnetaan hänet herra Chenginä."
"Herra Cheng — panenpa mieleeni", sanoin minä. "Ja missä määrin on herra Cheng selvillä tämän jutun yksityiskohdista?"
"Sikäli, että Holliment tunsi erään kiinalaisen Portsmouthissa hiljakkoin ja että te, ollessanne Hollimentin kauppaa hoitamassa, näitte erään kiinalaisen kurkistelevan sisään ikkunasta ja että Holliment kuullessaan tämän säikähti aivan kuollakseen ja että myöhemmin eräs kiinalainen, roistojoukon seuraamana, murtautui sisään, jonka jälkeen Holliment pakeni. Tämän", sanoi Jifferdene, "tietää herra Cheng tähän asti. Ja nyt aion minä kertoa hänelle, että Holliment on murhattu."
"Nähdäksenne, saisiko se hänet puhumaan, eikö niin?" utelin minä.