"Aivan oikein!" myönsi hän. "Niin teimmekin. Ja tulimme tänne — ja täällä me olemme olleet siitä saakka. Silloin — ilmestyy tuo kirottu kinu, niinkuin pelkäsinkin, ja hän on surmannut Hollimentin!"
"Herra Quartevayne!" sanoin minä. "Jos olette niin varma siitä, että tuo kiinalainen Hollimentin murhasi, niin miksette mene poliiseille juttuanne kertomaan?"
"En mene!" huudahti hän viipymättä. "En mene! En tahdo olla missään tekemisissä noiden veikkosten kanssa — en ole milloinkaan ollut enkä vastakaan tahdo olla! Hoitakoot itse omia asioitaan! — minä en heitä halua auttaa."
"Teidän olisi vain kerrottava heille kaikki, mitä olette kertonut minulle", sanoin.
"En kerro heille — mitään!" selitti hän. "Ja miten voisin erottaa kiinalaista toisesta? Kaksi kiinalaista muistuttaa toisiaan kuin kaksi hernettä — keltaiset naamat, vinot silmät — en voi tuntea erikseen kinua ja kanua. En!"
"Tämän miehen nimi on Chuh Sin, oman ilmoituksenne mukaan", huomautin minä.
"Luullakseni kiinalainen voi vaihtaa nimeä yhtä helposti kuin englantilainenkin", väitti hän vastaan. "Ehkä hän on joku Lo Ping tai Ah Fu tällä haavaa. Minä en rupea tekemisiin minkään poliisin kanssa! Olen kyllääntynyt tähän paikkaan. Lähden pois — ensi työksi huomenaamulla. Hook of Hollandin kautta matka. Tulkaa mukaan — menemme Flushingiin tai Middelburgiin. Maksan teille hyvän palkan apulaisenani — näenhän hyvin, että olette nokkela nuori mies ja epäilemättä melko lukenut. Minä en ole — en ole milloinkaan saanut paljoakaan koulua."
"Olen teille hyvin kiitollinen, herra Quartervayne, mutta minä en lähde", sanoin. "En pelkää tuota salaperäistä ja kavalaa kiinalaista, vaikka kieltämättä, sen mukaan kuin te olette koko asian kertonut, siinä näyttää piilevän jotakin vaaraa jokaiselle, joka onnettomuudekseen on joutunut vain kerran Hollimentin seuraan. Mutta haluaisin tehdä vielä yhden kysymyksen tai kaksikin. Ensiksikin — tiedättekö millaisissa olosuhteissa Hollimentin ruumis löydettiin?"
Häntä puistatti väkisinkin ja hänen silmänsä välähtelivät.
"Minä tiedän, missä hän löydettiin ja mitä hänelle tapahtui!" mutisi hän. "Nuo kirotut kinut — puukko -? eivätkös totisesti osaakin käyttää sitä! Huh!"