* * * * *
Merkillisin päivä Ahvenanmaan historiassa oli nyt koittanut. Päivä oli tiistai, toukokuun 10:s, vuonna jona leikattiin 1808. Päivemmällä laski Gummerus kansansoturineen Kumlingeen. Tänne oli jo ennen saapunut muitakin ahvenalaisia, jotka toista reittiä olivat purjehtineet. Kaikkiaan oli ahvenalaisten voima 450 miestä.
Kapfelman jakoi miehille kiväärejä ja ampumavaroja sen verran kuin häneltä riitti sekä kehoitti Gummerusten kanssa kansaa "uskollisesti täyttämään velvollisuuttaan kuningasta ja isänmaata kohtaan eikä pelkäämään kuolon uhkaavia vaaroja, vaan rehellisinä kristittyinä ja kansalaisina rohkeasti kohtaamaan sen kauhuja".
Päivä oli jo puolessa kun Gummerus alkoi asettaa väkensä maihin. Ensimmäinen mies, joka hyppäsi kokkapuun nokalta maihin oli Anders Andersson Grunsundasta. Hän haavoitettiin venäläisen tuliluikusta ja kaatui paikalla. Nähdessään tuon verissään makaavan nuorukaisen, kuolon kalpeus kasvoillaan, hämmästyivät toiset, mutta päällikön voimallisesta kehoituksesta rohkaistuna, ryntäsivät he uljaasti vihollista vastaan.
Mutta vieläkin vaati tämä maallenousu yhden uhrin lisäksi. Muudan soturi Erik Nordström, joka myöskin tahtoi osoittaa urheuttaan, kaatui vihollisen luodin lävistämänä.
Samalla kun kansan urootkin, asetettiin maihin myös 4 Kapfelmanin antamaa tykkiä, joita paitsi koko Kumlingen taistelu tuskin olisi päättynytkään ahvenalaisten voitoksi.
Kun vihdoin tuo kansanjoukko oli astunut maihin, rukoili Gummerus sille kaikkivaltiaan apua ja siunausta. Täten vuodatettiin uutta rohkeutta ja voiton toivetta jokaiseen sydämeen.
Taistelu alkoi. Ahvenalaiset astuivat urhoollisesti eteenpäin tykkiensä suojassa. Vihollinen vetääntyi takaperin vilkkaasti ammuskellen. Mutta singahtelivatpa luodit talonpoikainkin luikuista murhaavina venäläisten riviin. Tykkien jymähtelevät laukaukset säestivät kiväärein paukkeita. Näin eteni taistelu rannasta alkain Kumlingen kylään, mihinkä venäläiset nyt kätkeysivät, ampuen huoneiden ikkunoista, nurkista ja raoista. Täältä olisi heitä ollut vaikea karkoittaa ellei tykit olisi apuna olleet.
* * * * *
Ihmeellistä on nähdä millä huolettomuudella venäläiset katselivat ahvenalaisten hyökkäystä. Että he eivät vastustaneet näiden maallemenoansa, ei ollut ainoa huolettomuus heidän puoleltaan. Vieläpä oli heille pahemmaksi turmioksi se, että ylipäällikkö Vuitsch upseerineen ei edes huolinut lähemmin tarkastaa tilaa, vaan kaikessa levossa aterioi pappilassa provasti Höckert’in luona. Vaaran käydessä yhä uhkaavammaksi lausui tosin Vuitsch Höckert'ille tahtovansa käydä "lähemmin tarkastamassa taistelua", mutta rauhoittui kuin provasti ovelasti, ehkä totta puhuen, vastasi että »siellä oli vaan talonpoikia nuijilla ja seipäillä varustettuina.