* * * * *
Mainittu on jo, että säätyläiset ja virkamiehet eivät ottaneet osaa tähän kansan sotaan, vaan vieläpä kieltelivätkin kansaa. Tämän vuoksi kääntyi kansan viha heitäkin vastaan. Heitä vangittiin, missä vaan heitä tavattiin ja olivatpa he joskus hengen vaarassakin. Niin vangittiin tuo jo ennen mainittu epäilyksen alainen kruununvouti Taxell. Niinikään vangittiin henkikirjuri Vallin, tirehtööri Lignell, kirkkoherran apulainen Andströmer, maanmittari Dahlén poikineen sekä maanmittarit Fontell ja Granell. Nämä viimeksimainitut, jotka olivat tunnetut innokkaiksi Backus’en suosijoiksi, istuivat eräänä päivänä aivan levollisina eräässä talossa Saltvik’issä valmistetellen karttoja venäläisille. Arvaamatta ilmestyi 8 Jomalan pitäjän miestä etsimään heitä. Fontell pyysi silloin vähän "karvaanpuolta" vahvistuakseen, mutta talonpojat vangitsivat kummankin ja veivät heidät pois häkkirattaissa. Nimismiehet Bomansson ja Linqvist vangittiin niinikään, vaikka jälkimmäinen sittemmin päästettiin irti. Että virkamiehet olisivat olleet salakähmässä vihollisten kanssa ei ole kuitenkaan todeksi näytetty.
* * * * *
Jo nyt voi siis koko manner-Ahvena riemuita vapaudestaan. Mutta kaikki vaarat eivät vielä siltä olleet hälvenneet; vielä vallitsi eversti Vritsch päävoiman kanssa Kumlingessä. Ehkäpä olikin Ahvenen tila nyt vaarallisempi kuin kansansodan alussa. Ainoastaan osa vihollisista oli vasta kukistettu, suurin joukko oli vielä luodolla, joita helposti voidaan puolustaa hyökkääjiä vastaan. Sitäpaitsi saattoivat venäläiset koska hyvään jäiden lähdettyä, vihoissaan ja raivossaan tulla manner-Ahvenaan ja verisesti kostaa ahvenalaisille. Ettei tämä kuitenkaan tapahtunut siitä on ahvenalaisten kiittäminen pientä ruotsalaista laivastoa luutnantti von Kapfelman'in johdolla, joka jo 6 p:nä toukokuuta saapui Kumlingen kohdalle.
Toukokuun 9 p:nä sai Gummerus tiedon laivaton tulosta Kumlingeen ja luutnantti Kapfelman’ilta pyynnön saapumaan hänen avukseen. Paikalla lähetti Gummerus sanansaattajille kehoituksen, että miehen kustakin talosta oli valmistauminen retkelle Kumlingeen.
Kehoitusta noudatettiin mitä suurimmalla alttiudella ja jo saman päivän ehtoolla läksi Gummerus 300 miehen joukon kanssa aluksilla, meren ulapan yli, Kumlingeen. Laivaston osasto, jota Gummerus itse johti, kulki Värdon eteläpuolitse ja viivähti pimeimmän osan yöstä Bergön saaren kohdalla, jota vastoin toinen osasto purjehti Märsshagan ja Sottungan välitse.
Juhlallinen oli hetki ennen lähtöä Bergöstä. Nousevan auringon heitellessä viimeisiä säteitään yli äärettömän meren ulapan, mikä hiljaa liikkuen, aamutuulen henkäyksessä, tuuditteli ahvenalaisten aluksia, paljastivat kaikki päänsä ja veisasivat sydämen pohjasta virren värsyn, joka tuulen siivillä kaikui kauvaksi yli ulapoiden aukeiden.
Purjeita nostaessa ja lähtöön valmistaessa rientää neitonen kallionrinnettä alas huutaen eräälle nuorukaiselle, joka rantaa lähellä olevassa aluksessa korjailee purjetta: "Muista Anders Andersson ett’et minun tähteni petä isänmaatasi ja kansaasi!"
Noita sanoja kuullessa tärisi monen harmaapartaisen miehen leuka liikutuksesta ja kyynel herahti nuorukaisen poskelle vastatessaan: "Älä pelkää Ulriika, enhän silloin voisi nähdä sinun silmiäsi!"
Tämäkin kohtaus näkyi rohkaisevan miesten mieliä ja niin purjehdittiin nyt päämäärää kohti.