Edukseen osasivatkin talonpojat käyttää tätä vihollisen huolettomuutta. Eräältä vuorelta alkoivat he nyt tykeillä ampua pappilaa. Kuulat tekivät turmiota. Hämmästyneenä nousi Vuitsch ylös ja luulossa, että vahva ruotsalainen sotajoukko oli kintereillä, otti hän lakanan, sitoi sen seipääsen, riensi kylään ja komensi väkensä antautumaan.
Mutta vielä suuremmaksi kävi hänen hämmästyksensä huomatessaan, että hyökkääjät olivatkin vain sotataitoon tottumattomia talonpoikia. Ensin luuli hän talonpoikien hakkaavan hänet ja hänen väkensä kuoliaaksi Ensimmäiselle ateenalaiselle, jonka hän kohtasi antoi hän miekkansa ja 4 hopearuplaa. Talonpojat riisuivat nyt sotamiehiltä aseet. Vangittujen luku oli yli 400 venäläistä. Sitäpaitsi saatiin varasto leipiä ja ryyniä.
Miehuullisesti olivat ahvenalaiset täyttäneet velvollisuutensa ja erittäinkin heidän johtajansa, tuo yhtä valpas kuin väsymätön Gummerus, jonka takki oli aivan riekaleiksi ammuttu.
Vähäinen oli kuitenkin haavoitettujen ja kuolleitten luku molemmin puolin. Eversti Vuitsch asetettiin, päästyään vankeudesta Ruotsista, jonne kaikki venäläiset vietiin, sotaoikeuden alle vastaamaan huolimattomuudestaan, mutta vapautettiin kuitenkin.
Provasti Höckert, jota ei voitu vähääkään epäillä mistään muusta yhteydestä vihollisen kanssa, kuin minkä täytymys pakotti, oli suurimmassa hengenvaarassa talonpoikien voiton jälkeen. Muudan ahvenalainen tähtäsi jo häntä ampuakseen ja ainoastaan pitäjäläistensä esirukouksista hän pelastui. Sitä ennen ahvenalaisten astuessa maihin, oli Vuitsch vaatinut provastilta selvitystä siihen ja kun ei hän luonnollisista syistä voinut sitä tehdä, uhkasi Vuitsch tappaa hänen, mutta luopui aiheestaan provastin emännän välityksestä.
Tuskin oli huhu levinnyt Brändön kallioisille saarille Kumlingen taistelusta, kun sikäläinen kansa tarttui aseisiin karkoittaakseen sielläkin majailevat venäläiset. Ja vihdoin se onnistuikin heille, sitten kuin luutnantti Cronstedt Kumlingesta oli sinne saapunut laivalla, josta hän tykillä ampuen peljästytti venäläisiä, että he pian antautuivat. Heitä oli 95 miestä. Sitäpaitsi saivat Brändöläiset venäläisten sotakassan ja paljon ampuma-aseita ja muita varoja.
Vaivoistaan väsyneenä oli tuo urhea Gummerus, kohta Kumlingen taistelun jälkeen, palannut lepoon ja rauhaan viljelemään hengen miekkaa.
Mutta pian näemme hänen taas liikkeellä.
Nyt on hän saattamassa Kumlingen ja Brändön venäläisiä Ruotsiin.
— Arén oli jo sitä ennen saattanut manner-Ahvenan venäläiset Ruotsiin. —