Turhaan ei häneltä kysyttykään neuvoa. Rohkea ajatus leimahti silloin tuon uljaan nimismiehen sielussa. Siitä, näet riippui Ahvenanmaan pelastus tai kukistus.
Uljaasti sanoi hän nyt miehilie, ettei ollut muuta neuvoa enään jäljellä kuin yksimielisesti karkoittaa vihollinen pois ja vapauttaa maa raskaasta rasituksesta. Sentähden oli yleinen kansan kapina vielä saman päiwän ehtoona klo 8 pantava toimeen. Kaikki alukset olivat poistettavat rannoilta loitommaksi, ettei venäläiset pääsisi pakenemaan ja äkkiä yllätettävä heidän kimppuunsa sijoitus asemissaan. Ensin aikoi hän itse tehdä ylläkön vihollisten päällikön pääkortteeriin. Strömsvikin kartanoon, missä Nejdhardt 10 kasakan kanssa majaili ruununvouti Taxell'in luona.
Päätös oli tehty. Salaman tavoin olivat Arén’in uljaat sanat sytyttäneet miesten mielet. Tuo synkkyys, mikä äsken kuvastui heidän kasvoissaan, oli nyt kadonnut ja uljuus loisti nyt silmistä.
* * * * *
Mutta tutustukaamme ensin erääseen toiseen urheamieliseen mieheen, joka
Arén’in kanssa jakaa kunnian Ahvenanmaan pelastuksesta.
Hengen miekkaa on hän tottunut käyttämään tähän asti, mutta me tulemme näkemään hänen yhtä taitavasti osaavan käyttää teräsmiekkaakin.
Tuolla istuu hän huoneessaan ajatellen arvatenkin maansa tukalaa tilaa.
Apulaispappi on hän Finströmin pitäjässä; nimensä on Henrik Juhana
Gummerrus. Sana saapuu hänelle Arénilta kiiruhtamaan hänen luokseen.
Pian onkin hän valmis lähtemään ja suoralla, rohkealla suomalaisella
luonteellaan hyväksyy hän paikalla Arén'in tuumat.
Muistettava on tuo hetki, jolloin nuo molemmat isänmaalliset miehet
Arén’in asunnossa keskustelivat Ahvenanmaan tulevaisuudesta.
Yhdessä he sitten koko tämän omituisen kansan sodan aikana johtivat kansaa taistelussa vihollista vastaan.
Varustukseensa ei Gummerus tuhlannut kallista aikaa. Arén’ilta sai hän vanhan miekan, vyökseen sitaisi hän punaisen sukkanauhan ja niin oli hän maallisesti varustettu.