Kokoontuneille talonpojille piti hän lyhyen puheen. Suoraan tunnusti hän yritystä vaikeaksi, mutta kuitenkaan ei ollut mitään pelättävää, kun oli kysymyksessä velvollisuuden täyttäminen, johon rakkaus kuninkaasen, isänmaahan ja vapauteen velvoitti heitä.
Valtava oli puheen vaikutus. Talonpojat riensivät kukin kotiseudulleen ilmoittamaan tapauksesta. Helppoa olikin saattaa sanoma ylt'ympäri, kun talonpojat kukin kotiseudullaan olivat kokoontuneet määräpaikkoihin jään rikkomista vartan.
Salaman nopeudella lensi nyt, yöllä vasten lauvantaita, toukokuun 7 päivää, kehotus taisteluun Ahvenanmaan rauhallisissa seuduissa herättäen kansaa synkkämielisyydestään.
Ihmeellinen muutos tapahtui nyt kansassa. Tuo muutoin iloinen, kohtelias ja rauhallinen saaristolainen muuttui yhdellä haavaa uhkamieliseksi. Hänen vihansa kääntyi yhtä paljon venäläisiä vastaan kuin maan säätyläisiäkin vastaan, joita hän samoin piti vihollisina kuin edellisiäkin, koska säätyläiset ei ollenkaan edistäneet tätä yritystä, vaan koettivatpa vielä estelläkin sitä.
Kuitenkaan ei tapahtunut yhtään murhaa koko tämän kansan sodan aikana ja siihen oli syynä etupäässä päälliköiden järjestyksen pito sekä tuo hyvä luontoisuus, mikä on ahvenalaisen luonteen pohjana. Mutta yhteiskunnallinen järjestys rikkoutui kuitenkin ja muutaman päivän kuluessa oli Ahvenanmaa sotaisen tasavallan kaltainen, jossa ei noudatettu kenenkään muun käskyjä kuin Arén’in ja Gummeruksen.
Tosin ei puuttunut niitäkään, jotka kokivat rauhoittaa kansaa kuvailemalla kuinka vaarallista olisi nousta vihollista vastaan, jolla jo oli koko etelä-Suomi vallassaan, mutta he eivät voineet sen enempää pidättää isänmaallisuudesta ja vapaudesta innostunutta kansaa, kuin heikot takeet voivat estää paisuvaa kevätvirtaa tulvailemasta.
* * * * *
Kaunis oli keväinen ilta toukokuun 6 p:nä, kun klo 9 j.pp. nähtiin erityinen joukkio verkalleen liikkuvan koilliseen suuntaan Finströmin pitäjän Bambölen kylästä, missä Arén'in asunto oli. Siinä oli sankarit Arén ja Gummerus ratsain ja heitä seuraa 100 Finströmin talonpoikaa jalkaisin, enimmät varustettuina terävillä seipäillä, syystä että ennenmainitun venäläisten käskyn johdosta ampuma-aseet olivat riistetyt pois. Harvalla ainoastaan oli tuo tunnettu, mainio hyljeslinkku. Arénin vanhemman veljen, Malmbergin johdolla lähetettiin Hammarlandiin 30 miestä estämään vihollisen pakoa, mutta itse pääjoukko marssi Strömsvikiin vihollispäällikön pääkortteeriin siten yhdellä iskulla masentaaksean vihollisen.
Mutta sinne saapuneina huomasivat ahvenalaiset harmikseen Nejdhardtin joukkoineen paenneen. Arvattavasti oli hän saanut vihiä ahvenalaisten aikeista ja rientänyt isäntänsä, tuon epäiltävän kruununvouti Taxell’in kanssa pakoon.
Hetkeksi lamautti tämä ahvenalaisten intoa. Mutta hetkeksi vain!