Sillä tuossa tuokiossa päättivät Arén ia Gummerus rientomarssissa kiiruhtaa Färjsundin salmelle, mikä syvään pistävänä Ahvenan mantereesen jakaa sen kahtia ja on luonnollisena rajana itäisen ja läntisen Ahvenan välillä. Täten aikoivat he ajoissa estää vihollisen yhtymistä suuremmaksi voimaksi ja valloittamalla Färjsundin katkaista Nejdhardt’ilta tilaisuuden koota joukkojaan, jotka, kuten ennen on mainittu, olivat sijoitetut eri haaroille Ahvenan mannerta.
Tuo luonnon ihana Färjsund oli nyt ensimmäinen näyttämö, missä ahvenalaisten miehuus tuli näkyviin. Kohta sinne saavuttuaan otettiin neljä vihollista vangiksi.
Mutta pian lähestyy yön juhlallisessa hiljaisuudessa tuon leveän salmen rasvatyyntä vedenpintaa myöten lautta täynnä jääkäriä ja kasakoita, joiden aikomus on tietysti joutua Nejdhardtin avuksi, Lautan tultua Finströmin puoliselle rannalle hyökkäävät rohkeat talonpojat hämmästynyttä vihollista vastaan, jonka he vangitsevat. Tässä taistelussa ottivat Arén ja Gummerus kumpikin kasakkahevosen ja miekan ja nyt olivat he mielestään "kelposotilaan" näköisiä.
Mutta vihollisia oli vielä toisella eli Saltvikin puolisella rannalla ja aavistaen vaaraa rupesivat he kiivaasti ampumaan, mutta tähdätessään liian korkealle eivät he osunneet kehenkään. Ahvenalaiset vastasivat manioilla hyljepyssyillään, joilla saaristolainen 500— 600 sylen päästä takaa maaliin.
Omituisen juhlallista oli yön hämärässä nähdä tuliluikkujen säkenöivää leimahtelemista kuulla luotien vinkunaa ja pauketta kallioihin hälveten taistelevien huutoon ja meluun. Vihdoin kuitenkin oli venäläisten pakeneminen hakattuansa ensin lauttatouvin poikki, estääkseen siten talonpoikien pääsyä Saltvikin eli Färjsundin itäiselle rannalle. Mainitaan, että vähäinen joukko ahvenalaisia olisi huomaamatta mennyt salmen yli ja kiertänyt viholliset, jonka vuoksi heidän oli pakoon painuminen.
Näin päättyi taistelu Färjsund’illa ahvenalaisten voitoksi. Mahtavasti elähytti se kansan toiveita ja innostutti sitä uusiin ponnistuksiin.
Paljon oli kuitenkin vielä tehtävää ennenkuin voitiin vapaasti hengittää. Kaikkialla oli kansa tarttunut aseisiin ja kaikkialla, missä vain vihollisia löytyi, häädettiin ne pois.
Aikaa ei ollut lepoon eikä liian iloisiin pitoihin.
Samana yönä, jolloin Färjsund'issa taisteltiin, tekivät Hammarlannin miehet sukkelan tempun vihollisille.
Lähellä Marsundia, mikä eroittaa Hammarlannin Ekkeröstä, vietettiin par’aikaa häitä eräässä talossa. Kun tieto levisi tänne Arén’in ja Gummerruksen rohkeasta ylläköstä, niin jäi häiden vietto sikseen. Ei kuulunut enään hääsoittelua, eikä haluttanut hyppelykään ketään. Vakavuus ja totisuus kuvautui äsken niin iloisilla kasvoilla. Miehenpuoli hääväestä, jopa sulhokin, jättäen morsiamensa, joutuu intoihinsa ja lähtee siltavouti Vadmanin johtamana vihollista hätyyttämään, mikä retki päättyikin niin onnellisesti, että viholliset, joita oli 7 miestä eräässä talossa, joutuivat tuota pikaa lyhyen taistelun perästä hääväen vangiksi. Mutta Ekkerön puolelta rientää kasakkaparvi auttamaan tovereitaan. Talonpojat rientävät vastaan huutaen heille, että antautuisivat ja kasakat nähdessään vastustuksen turhaksi antautuvatkin. Heitä oli 14 kasakkaa.