Edellä on mainittu, että Arén’in veli, Malmberg määrättiin retkelle Trömsvik’iin 30 miehen kanssa rientämään Hammarlantiin Emkarbyn kestikievariin. Mutta ennenkuin hän sinne ehti, olivat hollimiehet vanginneet mainitussa kestikievarissa maijailevat 6 venäläistä ja sulkeneet erääsen kamariin. Näitä läksi Malmberg, kun Hammarland nyt oli vapaa venäläisistä, viemään Godbybyn, mikä on lähellä Färjsund’ia. Tiellä sinne tapasivat ahvenalaiset Neijdhardtin adjutantin luutnantti Schröder’in, joka kovuudestaan, jolla hän pakotti talonpoikia täyttämään Nejdhardt’in ennen mainittua luonnotonta käskyä, oli tehnyt itsensä erittäin vihatuksi. Huolettomana ratsasti Schröder eteenpäin, mutta huomattuaan vangitut venäläiset, talonpoikien keskellä, kannusti hän hevosensa pakoon. Samassa kuului laukaus ja luoti lävisti Schröderin hatun riipaisten hänen päästänsä aivojen kohdalta. Tajutona putosi hän hevosensa seljästä ja pistettiin toisten vankien joukkoon. Samalla kun Malmberg, tuli myös äsken mainittu hääjoukkokin vangittujen vihollisten kanssa Godbyhyn.
* * * * *
Jo alkoi päivä koittaa toukokuun 7 p:nä. Luonto heräsi yön syleilystä linnut virittivät aamusäveleitään puiden latvoissa. Mutta ei näkynyt maanmies nythankkivan rauhallisiin töihin. Ei kuulut kuten tavallisesti, iloisia lauluja mailta eikä vesiltä — taisteluintoisen kansan ääniä vain.
Färjsund’in syvään veteen, tuossa kun se jyrkkien kallioitten kupehessa tyynenä vielä uinahteli, rupesi aurinko sirottelemaan kultiaan, kun kookas, roteva mies ratsun seljässä 20 miehen seuraamana ratsastaa ylöspäin mäenrinnettä Finströmin puolella. Se on Gummerus, joka suomatta itselleen lepoa rientää Jomalan pitäjän taistelutantereelle. Arén’in jätti hän Färjsundia vartioimaan.
Tarkastellessa Ahvenanmaan saaristoinaan kansaa, huomaa sen olevan, vaikka onkin ylt’yleensä ruotsalainen eri pitäjissä erilaisen. Esim. Kumlingen talonpoika on kookas ja laihanlainen, jota vastoin Kökarin luotolainen on lyhyt ja kokoonpuristunut varreltaan, Kumpikaan heistä ei ole taas mannerahvenalaisen kaltainen. Kielikin eroittaa heidät suuresti toisistaan, Mutta mantereellakin huomataan nä’össä niinkuin luonteessakin eroavaisuutta kansalle. Jomalan pitäjäläiset eroavat toisista mannermaalaisista rotevan kasvunsa, levottoman luonteensa ja rohkeutensa puolesta. Missä ikinä he sotavuonna 1808 näyttäytyivät, siellä vapisivat maan vihatut säätyläiset, joiden luultiin pitävän yhtä vihollisten kanssa.
Ei missään pitäjässä leimahtanut sodan liekki uhkeampana kuin Jomalassa. Koko seurakunta oli kuin tulta syöksevä vuori. Viholliset, jotka olivat sijoitetut ylt’ympäri pitäjän, joutuivat pian tuon rohkean ja pelottoman kansan edessä allekynteen. Erittäin ansaitsee kaksi kansan miestä jälkimaailman muiston. Ne olivat Jansson Överbysta ja Erik Henriksson Jomalan kylästä. Missä miehuutta kysyttiin ja vaara oli suurin, siellä nähtiin hekin etumaisina rientävän taistelun vimmaan, Vielä tänäänkin mainitsee Jomalan mies ylpeydellä heidän nimiänsä.
Eipä siis ihmettä, että kun sanoma saapui Jomalaan yritettävästä ylläköstä venäläisiä vastaan, kansanomainen kiihko tulistui täydelliseksi raivoksi.
Niinpä Öfvernäsin kylässä vangittiin 20 venäläistä lyhyen taistelun perästä. Samoin tapahtui Hambruddon yksinäisessä kylässä, jossa toistakymmentä vihollista majaili. Mutta Godtbyn kylässä oli sattumalta kaksi kasakkaa, joista toinen, oikea jättiläinen, vasta kovan taistelun perästä voitettiin. Jomalan kirkon juurella riehui niinikään ankara kahakka, kun Gummerus joukkoineen saapui avuksi. Yksi upseeri ja 13 venäläistä jääkäriä otettiin siinä vangiksi.
Mutta vaikka voitto oli jokapaikassa ahvenalaisten, niin ei ollut se kuitenkaan vielä täydellinen niinkauvan kuin ylipäällikkö Nejdhardt oli kateissa. Kaikin paikoin etsittiin häntä. Luulossa hänen piileksivät Jomalan pappilassakin, riensivät pitäjäläiset häntä sieltä etsimään.
Iloista ei suinkaan ollut silloiselle kirkkoherralle Hambraeus’elle, nähdä raivostuneitten seurakuntalaistensa ryntäävän, lauvantai aamuna, toukokuun 7:nä p:nä, pappilaan. Puettuna yö nuttuun ja patalakkiin astui tuo 60 vuotinen vanhus hillittömän joukon eteen, vakuutellen Nejdhardtin ei olevan pappilassa.