Tällä lupauksella Apolloni kiirehti takaisin Admeton palatsiin, jossa haikea suru jo oli vallalla. Admeto makasi kuolin-vuoteella miemoksissaan. Hänen omaisensa seisoivat vuoteen ympäri kyyneleitä vuodattaen, valitushuutoja kajahuttaen.
Ja nytpä sai huomata, kenenkä rakkaus oli syvin ja puhtain. Admeton isä, joka oli haudan äärellä hapuileva vanhus, epäsi kuollaksensa poikansa sijasta. Äidin rakkaus ei sekään ollut tarpeeksi voimallinen saattaaksensa emoa kuolemaan oman lapsensa edestä. Mutta puhtaalla innostuksella tarjosi vaimo henkensä alttiiksi rakastetun puolisonsa pelastukseksi. Häntä ei kuoleman kauhut voineet epäilyttää.
Moirain määräämä ehto täytettiin ja heidän lupauksensa kävikin toteen: Atropo-Moira leikkasi Alkesten elämän-langan poikki, mutta jätti Admeton langan leikkaamatta, Alkeste kuoli ja Admeto toipui.
Mutta Admeton suru ja epätoivo, kun hän sai kuulla mitä oli tapahtunut, oli ääretön. Ei voinut sekään häntä lohduttaa, että koko Thessalian maa häntä ylisti siksi mieheksi, jolla oli ollut uskollisin, hurskain ja alttiin vaimo maan päällä.
Mutta jumaloilta ei ole mitään kätkettynä; ja niinkuin he pahaa kostavat, niin myöskin palkitsevat hyvän. Jumalat pitivät korkeassa Olympossa neuvoa, miten palkita Alkesten uskollisuutta. Ja neuvottelun päätös oli se, että Olympolaisten sanansaattaja, siipi-jalka Hermes jumala, lähetettiin kuoleman maan-alaiseen valtakuntaan, Hadekseen, rukoilemaan, että Alkeste päästettäisiin takaisin elämään. Hadeksen kuningas Plutonin korkea puoliso, tuo mainio Persefone, liikutettuna Alkesten hurskaudesta, olikin valmis tähän myöntymään; hän teki vielä senkin kunnian Alkestelle, että hän itse saatti häntä pois Hadeksen ilottomista tuvista elämän-iloon takaisin.
Admeto eli sitten uskollisen Alkestensa kanssa jos mahdollista vieläkin onnellisempana. Ja kun pian sen perästä Admeton isä ja äiti kuolivat, niin tuli Admeto isänsä jälkeen Feren kuninkaaksi ja Alkeste kuningattareksi, jonka vertaista ei muualla.
Ja mihin maailman ääreen levenikin maine Alkestesta, niin häntä ylistettiin koko sukupuolensa valioksi, ja jumalille uhrattiin kiitos-uhria, kun olivat niin erinomaisella tavalla uskollisuutta palkinneet. Sillä Hadeksesta palanneeksi ei tietty ketään muuta, kuin ani-harva. Mutta Alkestelle avasi hänen hurskautensa ja vilpitön uskollisuutensa Hadeksen muille iki-suljetut portit.
VII.
Ekho elikkä Kaiku.
"Kuule, kuinka kaikuu!" olet sinä usein ihastuksella huudahtanut, kun näkymättömät henget vuoren rotkoista tahi metsän tummuudesta ovat kerranneet ääntä eli jyminää, joka kuuluu sinun likelläsi. Ja ihanahan kaiku on, kun se kaukaa vastaa nuorison iloisiin lauluihin, metsästäjäin kajahtaviin torviin taikka ylpeän juhla-saaton riemuisaan ryminään.