Mutta laulun jumalallinen sävel ei kuolemankaan kautta ollut näiltä kadonnut, vaan heti maailmaan taas tultuansa he muistivat taivaallisia ääniä, ja lauloivat sitä myöten kuin he niitä osasivat. Ja näin yhä laulavat he läpi elämänsä eikä lopu milloinkaan heidän riemu-laulunsa.
Ja tämä heidän loppumaton rakkautensa laulua kohtaan tuotti heille Muusain suosion, ja nämä tekivät heidät ystäviksensä maan päällä. Tästä riemuiten hyppivät heinäsirkat nyt iloisesti paikasta paikkaan ja laulavat. Myöskin kuuntelevat he ihmistenkin lauluja. Ja kun he sitten kuolevat, pääsevät he Muusain tykö ja kertovat näille, mitkä ihmislapset laulua ja musiikkia rakastavat, ja näitä tekevät sitten Muusat ystäväksensä, ja suovat näille yhä enemmän suloa ja laulunhalua, muiden ihmisten niinkuin omaksikin ihastukseksi ja mielihyväksi.
* * * * *
Ja tämmöinen oli nyt tämä juttu.
Mutta, kuulen ma sun arvelevan, mistäs tulee se, että Kreikkalaiset olivat niin ihastuneet heinäsirkkain lauluun, emmehän me pidä sitä niin erinomattain kauniina.
Tosiaan heidän kimeä äänensä ei niinkään herätä meidän ihastustamme. Toinen oli kuitenkin laita Kreikassa. Huomattava onkin, että mainitut tettingit elikkä cikadit eivät ole samaa lajia, kuin meidän tavalliset heinäsirkat, vaan toista isompata[1]. Niillä on siivet, ja ne oleskelevat mielellään puissa ja pensaissa. Kun päivä kuumasti paistaa, hierovat ne alemmalla siipiparillansa rintaansa, ja aikaansaavat täten heleän ja kauniin äänen, minkä vanhat pitivät niin armaana, että he käyttivät sitä kuvaukseksi, kun tahtoivat oikeen kiittää ihmisäänen suloisinta suloa. "Hänen äänensä on ihana kuin tettingin ääni", oli Kreikkalaisissa oivallisinta kehumista.
[1] Cicada ornis Linn. cicada plebeia.
Puhelijainkin niinkuin myös kuuluttajain ääni verrattiin niitäkin tettinki-ääniksi, jolloin ei tarkoitettu ainoastaan äänien suloa, vaan myöskin selvyyttää ja heleyttä. Tässä tarkoituksessa käyttää maailman kuulu Homero tätä vertausta, kun hän, Iliadi kirjassaan kertoo miten Troialaisten vanhat ruhtinaat Priamo, Thymoites, Lampo, "sodan vesa" Hakataioni y. m. istuen skaijisessa portissa kehoittivat äänillä semmoisilla kuin tettinkien poikiansa ja nuorisoa urhollisesti taistelemaan maansa ja jumalainsa suojelukseksi. Itse olivat he näet liian vanhat ottamaan osaa taisteluun.
Näin "sokea runoruhtinas" kertoo.
Useat runoilijat ovat ottaneet tettingit varsin laulunsa aineeksi. Min esimerkiksi kultasuinen Anakreoni. Eräällä hänen runoelmista on nimenä "Tettinks", ja kuuluu näin:[1]