[1] E. A. Ingman'in suomennos.
"Sua, Tettinks, autuaaksi
Kehun, kun sä puun nenässä,
Ravinnoittu kastehelta,
Kuninkaan tavalla laulat.
Omas ompi kaikki tyyni,
Mitä maassa kasvoapi,
Mitä metsäkin tarjoopi.
Rakastettu maaväeltä
Sinä oot, et heitä haittaa;
Ja ihmeeksi ihmisille
Suven ennustat suloisen.
Rakas oot Runottarille,
Rakas Foibollenkin varsin,
Joka soiton antoi sullen.
Sua ei vanhuus vioita,
Maanlapsi laulavainen,
Veretön ja vaivatonkin;
Jumalainpa verta lienet."
II.
Heliotropi eli Päivänkukka.
Kuinka vanha on satu uskollisesta lemmestä?
Sen tiedät olevan yhtä ikuisen ensimäisen uskottomuuden kanssa. Siitä hetkestä saakka, jolloin lempi ensi kerran petti, alkoivat ihmiset eroa tehdä uskollisen ja uskottoman lemmen välillä.
Päivänkukka kertokoon sulle historiansa. Se on satu uskollisesta lemmestä, lemmestä, jok'ei kuolemankaan kautta loppunut, lemmestä, joka on — ijankaikkinen, loppumaton.
Ei "kuolemankaan kautta" sanoin. Siitä havaitsetkin, että päivänkukka on aikanansa kerran kuollut. Ja niin se onkin. Eri muodossa, ihmisenä, nuorena kauniina impenä, eli se aikansa, kuoli ja muuttui muuksi.
Tämmöinen on päivänkukan historia:
* * * * *