Mutta lempeänsä ei Klytie uudessakaan muodossaan unhottanut, se kun oli muuttunut hänen koko olennoksensa. Samoin kuin ennenkin hän sentähden vielä nytkin kääntää kasvonsa Hyperionin säteilevätä poikaa kohden, katselee hänen loistavaa muotoansa, nautitsee hänen lämpöänsä ja seuraa hänen kulkuansa taivaankannella.
Ja näin tulee hän samalla uskollisuudella tekemään aina maailman loppuun saakka, ja tämä on satu Klytien ikuisesta lemmestä. Kun siis näet sitä pettämätöntä tarkkuutta ja uskollisuutta, millä päivänkukat parterrissasi seuraavat päivänkulkua, niin tiedät nyt, että niissä asuu Klytien henki ja että niitä johtaa loppumaton lempi.
Ja tästäpä Klytie-kukka onkin nimensä saanut. Sen kreikkalainen nimitys Heliotropi, merkitsee näet semmoista, joka päivään päin kääntyy. Samaa merkitsee myös meidän äidinkielessämme ne lisäsanat, joilla päivänkukkaa koristetaan, kun sitä nimitetään "päivän kääntäjäksi" vieläpä "päivän noudoksikin".
III.
Hyacintti.
Kukilla on usein kumma näkö ja merkillinen muoto, joka muistuttaa mikä mistäkin meidän ihmis-maailmaan kuuluvasta esineestä. Monta kertaa olet sinä maasta koettanut saada sen juuren, joka kuvaa "neitsy Maarian kättä" ja olet kummastellut sen säännöllistä käsi-rakennusta; "Kristuksen kyyneleitä" on sulla kamarissasi kukkiesi joukossa; ja sitä talonpojan-taloa tuskin lienee kotiseuduillasi, jolla ei olisi "Aaronin parta" rippumassa akkunan keskipielestä.
Niinpä näkyy myöskin useain kukkain lehdissä monenlaisia kuvia ja piirroksia, milloin selvempiä, milloin tummempia. Kuinka monta kertaa me esimerkiksi olemme koettaneet selittää hieroglyfit keto-orvokkien kukissa sinun kukka-parterrissasi. Tämmöisiä kuvakirjaimia löytyy myöskin Hyacintti-kukassa.
Tahdotko hyacintin historiata kuulla?
* * * * *
Hyakinto oli eräs nuorukainen Amyklossa. Hän oli niin erinomaisen kaunis, ettei ainoastaan ihmiset häntä ihailleet, vaan myöskin ijankaikkiset korkeat jumalatkin. Apolloni, runouden ja laulun jumala, ihastui hänkin ylen määrin Hyakinton kauneuteen.