Missä ne hautakummut ovat olleet, joita Ganander mainii hajottaneensa, ei enään havaita, elleivät ne kenties olleet siinä paikassa muuria, missä näkyy muutamia syvyyksiä — kuvassa merkityt ympyrät — mikä kuitenkin olisi jokseenkin kummallisia. Luultavasti ne seisoivat mäen rinteellä.

Limingan linnan-nimien johdosta tein sen muistutuksen, että ylänteet ja mäet, jotka äkkiä ja jyrkästi nousevat maapinnasta, niin että ne tarjoavat luonnollista varustusta, ja joilla on jokseenkin säännöllinen ulkomuoto, saavat näillä tasankomailla linnain nimen, varsinki jos ne seisovat yksinänsä. Uuden todistuksen siihen antaa taas tämäkin pitäjä, jonka Mangilan kylässä tänkaltainen ylänne seisoo, josta nimitetäänkin se talo, joka sen päälle on rakennettu, Linnalaksi, vaikkei siinä koskaan ole mitään linnaa ollut.[52]

Salosten pitäjä ynnä Wihannin kappeli.

Salosten eli Salon pitäjä on pohjoisen Pohjanmaan vanhin asutuspaikka, niinkuin sen lukuisat rauniotkin osoittavat. Se on myöskin ainoa täällä kysymyksessä olevista pitäjistä, jonka nimen perästä ei tarvitse epäilläkään. Salo on salo, metsä, metsästynyt paikka, varsinkin saari. Nimen alku on sillä selitettynä. Wihannin nimestä kerrotaan näin: Muinaisina aikoina tuli tänne kolme miestä Hämeenmaasta, ja asettuivat sen järven ympärille, mikä on nykyisen kirkon vieressä. Joka asettui nykyisen kirkonrannan vastapuolelle, kuitenkin pian huomasi tulleensa metsän puolesta petetyksi, jonka tähden hän, katsoen vastaisella rannalla olevata metsää, huudahti: "ei — tuollapa vihanta metsä, sinne minä lähden!" Tästä sitten paikan nimi "vihanta", josta ruotsin kieli on tehnyt Wihandi.

Tämänkin pitäjän maatumishistoriasta tuotakoon muutamia muistoja: Piehenginvaaralta on muinoin löydetty laivan emäpuu (kööli) sekä osa rungostakin. Poikainvaavalla näkyy vielä veneen valkamia, ja täältä on myöskin löydetty veneen palasia, joissa on nauloja istunut. Kastelin vieressä on harjulta löydetty aluksen kappaleita, ja samasta syystä on Laivanvaara saanut nimensäkin. Kaikki nämät ovat nyt kaukana merestä.

Myöhempiä nimiä ovat: Kirkonluoto, tähän aikaan jo mannermaata, missä kirkko, ennen vuotta 1622, on seisonut, siksi että se siitä muutettiin, kun suuri kirkkovene täynnä ihmisiä joutui haaksirikkoon ja ihmiset hukkuivat; ja Annansaari, sekin jo mannermaata. Kirkonluodolla näkyy vielä epäselviä merkkejä vanhasta kirkonsijasta: nelikulmainen kiviperus, vastapäätä nykyistä kirkkoa, entisen lahdelman sisäpuolella.[53] Maatumishistoriaan kuuluvia nimiä ovat myöskin "puolen neljänneksen matkan päässä merenrannasta Salonkylän takana niityn vieressä olevaiset Siian apaja ja Silahkan apaja, mitkä nimillänsä osoittavat, että siinä ennen on nuottaa vedetty". Kirjoitukset mainivat myös, että "15 sataluvun loppupuolella on nuottaa vedetty nykyisen pappilan kohdalla".

Jättiläistarut elävät täällä ja ovat samaa laatua kuin muuallakin.[54]
Jättiläis-kansasta muistuttavia nimiä ovat vielä "Jättiläishaudat" ja
"Jättiläisten linna" Pattijoen kylässä — joista alempana laveammin.

Lappalaisista kantaa melkeen jok'ikinen korkeampi kumpu merkkejä, ja niiden raunioita löytyy tässä pitäjässä niin tiheään, että oikeen kummastuttaa. Näiden joukosta mainittakoon seuraavat: Kopsan kylässä Mäntyselkä nimisellä harjulla on Lapinröykkiöitä, hajouneitten ympyrämuurien näköisiä, jotka poikkipäin koko rauniota ovat 16 jalkaa, ja sisäpuoleltansa — sen mukaan kuin voipi alkukehää nyt enään määrätä — noin 8 à 10 jalkaa, siis suurenlaisia kyllä. Viisi kappaletta tämmöisiä havaitsin selvään, mutta pait näitä oli harjulla useita muitakin epäselvempiä merkkejä tämmöisistä. Kolakankaalla Kangasniemen vieressä näin myös muutamia hämäriä raunioita, joista kuitenkin yksi oli selvempi. Hummastenvaara, Jättiläisten muinainen asuntopaikka, kantaa sekin rinteillänsä lapinraunioita. Sama on laita Mustikkavaaran, Piehenginvaaran, Poikainvaaran ja Rullanmäen.[55] Vihannissa on niitä Lehmikankaalla epäselviä, Wiiankankaalla, ratinmuotoisia kivikehiä, jotka kulkevat alaspäin, maahan, ja joita kansa, kumma kyllä, kutsui "linnoiksi", ja Mustakankaalla sekä Wähän metsän-osassa.[56] Nämät ovat kaikki ulkomuodoltansa ympyriäisiä, mutta nelikulmaisiakin kiviraunioita havaitaan täällä, esm. Jylhävaaralla, jossa niitä on koko joukko melkeen neliönmuotoisia. Ne ovat huoneen perustuksen muotoon kokoonladotuita kiviä, joka seinä noin 12 à 14 jalkaa. Tämän perustuksen sisällä on vielä toinen pienempi samanlainen, joka luultavasti on tulensijaksi rakennettu, ja jonka seinät ovat noin 4 jalkaa pitkät. Nämät nelikulmaiset rauniot ovat täällä, niinkuin muuallakin, jossa niitä näin, epäselvempiä kuin ympyriäiset.[57]

Mutta hupaisemmat kaikkia näitä ovat ne muinaisjätteet, jotka löytyvät Kastellin talon vieressä Pattijoen kylässä, vähän enemmän kuin kaksi peninkulmaa meren rannasta.[58] Virstan päässä Kastellista kohoaa kangasylänne, nimeltä Linnankangas, ja tällä ylänteellä on muinainen kivimuuri, joka nimitetään Jättiläisten linnaksi elikkä, pitäjän jälkeen, "Salosten linnaksi". Muodoltansa on tämä muuri samanlainen, kuin Siikajoen vasta kuvatut muurit ja kuin Metelinkirkko Iissä s.t.s. se on soikea. Mutta näistä eroaa se silmin nähtävällä tavalla kaikin puolin suuremmalla tukevuudellansa. Jo ensimäinen silmäys vakuuttaa varmaan, että muuri on varustukseksi rakennettu. Sen todistavat muurin korkeus ja leveys, niinkuin sen luonto ja asema. Sen todistaapi myös linna'n nimitys, joka sille aina annetaan.

Linnoitus, joka pääsuunnaltansa kulkee pohjasta etelään, on asetettu ylänteen päälle sillä tapaa, että yksi sen pitkäseinistänsä on käännetty merta vasten. Tällä puolen on ylänne aivan jyrkkä, joten linnoitus siltä puolen on vakava päällekarkausta vastaan. Niinkuin muillakin linnoituksilla on tälläkin neljä porttia, säännöllisesti toinen toistansa vastapäätä. Mutta maanpuolisella pitkäseinällä näkyy paitsi säännöllistä porttia vielä kaksi muutakin, kummallakin puolella tätä. Jos nämät aukot ovat varsinaisia portteja vai sittemmin — kaivamisen taikka eläinten tallaamisen taikka muun kautta — sinne tulleita satunnaisia aukkoja vaan, ei voi tarkoin määrätä, koska ne ovat jokseenkin epäselviä. Mutta edellinen tapaus — s.o. jos ne olisivat varsinaisia portteja — osoittaisi, että linnoitus merenpuolelta odotti vihollisiansa, ei maanpuolelta, koska maanpuoleen päin oli kolme porttia, mutta mereen päin ainoastaan yksi (ks. kuvalehden kuvaa VII). Jos muuritkin otetaan lukuun on linnoitus pituudeltansa = 175 jalkaa ja leveydeltänsä = 112. Muurin leveys on noin 20 jalkaa, sen korkeus 6 à 8 jalkaa. Kuitenkin on korkeus ennen ollut suurempi, sillä muurin sivut osoittavat selvästi, että muuri on ajan kuluessa vierinyt alas ja tämän kautta tarpeettomasti itseänsä levittänyt.[59]