Näin leveillä ja korkeilla muureilla tarjoaa linnoitus, joka lisäksi on ylänteen kukkulalla, varmaa suojaa, milt'ei vielä nytkin. Maanpuolella eivät kuitenkaan mäen rinteet ole niin jyrkät kuin mereen päin. Ylänteeltä näkee merenrantaa ja Braahen kaupunkia. Tännepäin on maa lakeana, niin että helpoin havaitsee, että Pohjanlahti ennen mailmassa ulottui ylänteen juuriin asti. Ja tästä ajasta linnoitus lieneekin. Se olisi siis ollut joku merilinna. Sen sivukuvaa osoittaa kuvalehdellä kuva VII æ.

Muurin sulkema sija, elikkä linnoituksen lattia, on tasainen. Mutta sekä tämä lattia että itse muurikin kantaa merkkejä kaivamuksista. Minun tietääkseni ovat viimeiseksi sotavuosina 1854-1855 tohtori Ehrström ja postimestari Wallenius täällä tehneet kaivamisia, vaan eivät mitään löytäneet. Mutta ulkopuolella muuria oli tässä tilaisuudessa saatu löytö, josta täällä annettakoon kuvaelma sen mukaan kuin postimestari Wallenius siitä on suullisesti kertonut. Se oli luupala, 4 tuumaa leveä, 2 à 3 tuumaa korkea, l/2 tuumaa paksu ja muodoltansa semmoinen kuin kuva VIII osoittaa.

Luupala oli kaareva eli kupea, onsipuoleltansa (konkav) valkea, kuperapuolelta (konvex) ruskea. Laitoja myöten oli laitettu ympyriäisiä koristuksia, niinkuin kuva osoittaa. Ylilaidan puolessa oli paitsi tätä reikä, jonka reiän ylikanta näytti kuluneelta. Luupala oli kesken poikki. Tämä luulevy, joka kenties oli joku palanen luupantsarista, on, paha kyllä, kadonnut, eikä vielä löydetty.[60]

Pait tätä linnoitusta säilyttää Linnankangas muitakin muinaisjätteitä. Ylänteen selällä on näet joukko kiviroukkioita, joita kansa kutsuu "Jättiläisten haudoiksi". Vaihtelevalla korkeudella kohoavat ne maasta, kulkevat yhdessä rivissä linnoituksen pohjoisella ja eteläisellä puolella, ja näyttävät sangen vanhoilta, laskeuneilta ja hävinneiltä. Nämätkin näyttävät jälkiä edellisistä tutkimuksista, sillä useammat kummut näyttivät hajoitetuilta ja muuan avoinkin hauta ammoitti meitä vastaan.[61] Koska meidän tietääksemme ei ole julkisesti annettu mitään tietoa näistä vanhoista tutkimuksista, katsoimme tarpeelliseksi kaivattaa pari hautaa, saattaaksemme täten antaa jotakuta tietoa hautojen rakennustavasta ja sisällisestä tilasta.

Tässä tarkoituksessa kaivatimme kaksi hautaa. Ensimäisellä, joka oli pohjoisin elikkä koillisin linnoituksesta, oli 3 à 4 syllän poikkimittainen ja puolen syllän korkeuinen kumpu. Ylinnä kummulla makasi nelikulmainen litteä kivi, 2 kyynärää pitkä, yhden kyynärän leveä, yhden myös paksu. Tämän ympäri oli laadittu suurempia kiviä. Kun oli kummun päällys, jonka ympärys oli suuremmista kivistä, kuorittu, alkoi kerros santamaata, pienempiä kiviä seassa, silloin tällöin joku suurempi kivi joukossa. Tänlainen kerros piisasi lakkaamatta aina muutamain kyynäräin syvyydelle saakka, jossa ylen suuri kivi kohtasi, estäen kaikkia yrityksiä päästä syvemmälle. Kun kaivamisella koetimme kiertää tätä kiveä, satuimme savikerrokseen, jota katsoimme haudan pohjaksi, syystä että kerros ihan äkkiä alkoi, eikä näkynyt mitään jälkeä sekaantumisesta tahi koskemisesta. — Aika lienee muutoin painanut kovasti kummun päälle ja litistänyt hautaa, sillä lomia ja ontevuuksia nähtiin vallan vähän kivien välissä. Home, joka siellä täällä näkyi, osoitti kuitenkin, että maata oli muinoin koskettu.

Toisessa haudassa, jonka kumpu poikkimitattuna oli 4 syltää leveä ja 2 kyynärää korkea, olivat kivet suurempia kuin edellisessä. Maa oli jokseenkin samaa laatua kuin siinäkin, mutta tämä oli nähtävästi reikäisempi ja ontervampi. Tätä hautaa kaivatimme me 3 syllän leveään aukkoon, poikkimitaten, ja tunkeilimme syllän syvyydelle maahan. Kyynärän syvyydeltä löydettiin kiven alta litistetyitä haavan lehtiä, ja toisen verran syvyydeltä palanen koivun kuorta, torven mukaiseksi kierrettynä, jota kaivajat hämmästyneinä viskasivat menemään, arvellen sen olevan "Jättiläisten kurkkutorven". Alempana näkyi hiiltä. Maakerros oli muutoin muuttumatta samanlainen, siellä täällä vaan muutama suurempi kivi. Vihdoin väheni ontevuus selvästi ja tiheä santakerros alkoi, josta päätimme olevamme haudan pohjalla, kosk'ei maa enään näyttänyt kosketulta. Muuta merkittävää emme löytäneet, ei luuta eikä metallipalasia. — Luultavasti ovat nämät "Jättiläisten haudat" vietävät "Jättiläisten linnan" kanssa yhteen.[62]

Linnoja kysellessäni tulin ma myös viedyksi Linnastenkankaalle Wihannissa. Tämä Linnastenkangas osoittaa selvästi, minlaiset ne vuoret ja harjut pitää oleman, joille kansa antaa kunnioitusnimen "linna". Ja missään paikassa ei ole tämä nimi harjulle annettu suuremmalla syyllä, kuin tässä, jossa nimi on melkeen luonnollinen. Kankaan rinteillä kohoo santa-aaltoja muurien näköisiksi, jotka kulkevat kankaan ympäri. Koska näitä santamuureja on monta, niin on luultavasti tästä annettu nimelle monikon päätekin, Linnastenkangas s.t.s. useain linnain kangas, sillä ne näyttävät tosiaan linnoilta elikkä valleilta. Näyttää ihan juuri kuin jos kerran muinaiseen aikaan meren aallot, ylänteen ympäri lainehtien, yht'äkkiä olisivat jähmettyneet ja muuttuneet mullaksi ja sannaksi, niin selvään seisovat he vielä aaltojen-muotoisina. Ja ylänteen kukkulalla on sitten vielä jokseen säännöllinen soikea santamuuri eli aalto, joka kokonaisena kulkee koko kukkulan ympäri, sulkien sisällänsä koveran lakean 156 jalan pituudelta. Tämä aaltovalli, joka sekin on sannasta ja pikkukivistä, on erittäin se, joka tekee ylänteen niin linnoituksen kaltaiseksi. Ettei se kuitenkaan ole ihmisten tekoa, se varmaa. Mutta se kyllä mahdollista, että lappalainen väestö ennen muinoin on käyttänyt tätä "linnaa" poronpelloksi s.t.s. semmoiseksi paikaksi, johon porot kaikki ajetaan yhteen, kun niitä eroitetaan ja vasikat merkitään. Ajatteleminen on tässä tapauksessa, että santavallin päällä vielä oli joku korkeampi puu-aitaus. Mikä minun tähän luuloon sai, oli etenkin muurin ulkopuolella oleva yksinäinen lappalaiskodan raunio, joka oli muurin toisessa päässä juuri sillä paikkaa, missä muuririvit lähenevät toisiansa ja muodostavat kujankaltaisen suun. Tavallisesti ei näe yhden raunion seisovan yksinäisenä, vaan aina on niitä koolta. Täällä ei kuitenkaan näe mitään jälkeä muista. Kun otin raunion sisään vierineitä kiviä pois, näkyi yhdessä paikassa hiiliä, ja kivet osoittivat tulen vaikuttamia merkkejä. Luultavasti on tämä raunio joku vahtikodan sija.

* * * * *

Salolla on myös vanhoja pappis-muistoja, ja sen kirkkokin on muistokas. Kirkolla on seuraavat vanhat kalut: 1. Kuva Maariasta lapsen kanssa. Kuva seisoo kauniissa kaapissa, jolla on kahdenkertaiset ovet, joita saatetaan sulkea. Maarialla on kultainen mantteli, ja muutoinkin on kuva vallan kaunis, ja kunniataivas on laitettu sen yli. Ovien sisäpuolella on kauniita öljymaalauksia, ja varmaan mahtoi se tehdä oikeen lumoavaisen vaikutuksen, kun ovet lyötiin selällensä ja kullat ja kauniimmat värit loisti silmiin; 2. Brigittan kuva, sekin kunniataivaalla ja kaksinovilla varustettu, joidenka sisäpuolet nekin ovat kauniilla maalauksilla koristetut, niinkuin kuvakin on kaunis; 3. Pyhän Yrjön kuva; 4. Pietarin ja Paavalin kuvat; 5. Kolme pienempää kuvaa; 6. Ristiinnaulittu Kristus ja 7. Muutamia vanhoja kirjoja.[63]

Neljänneksen päässä Braahen kaupungin eteläpuolella on Sataman vanha kauppapaikka Satamalahden rannalla. Tämän se oli paikan vilkas kaupanliike, joka saattoi kreivi Brahe'a tänne rakentamaan kaupungin. Tähän satamaan tuli muinoin kauppiaita Inkerinmaalta, Liivinmaalta, Lybekistä, Norrköpingista, Tukholmasta ja Turusta, kenties joskus Hollannistakin.[64] Satama ja lahti ovat nyt mataloituneet ja maatuneet, mutta entisestä vilkkaasta liikkeestä tietää tarukin kertoa. Tästä muistuttaa myös Markkinaniemi, vuoriniemi Satamalahden etelä-puolella. Tämän niemen rannalla nähdään vielä valkamia, joista pohjoisimmat kutsutaan "Kemin valkamoiksi", mikä todistaa, että tänne tuli kauppiaita muistakin paikoista. Ylempänä niemellä on hävitettyjä kivirivejä, jotka luultavasti ovat olleet perustuksia niille kauppapuodille ja vajoille, mitkä tässä ennen ovat seisoneet. Niiden käsikirjoitusten mukaan, joita ylempänä (kts. muist. 64) mainin, olisi täällä myöskin ollut "suuri kirkonhuone, jota kaupungin ensimäinen porimestari Corte muutatti Satamasta, jossa jumalanpalvelus ennen oli markkinaväen tähden pidetty, uuteen käsityö- ja markkinapaikkaan (nim. kaupunkiin), jossa jumalanpalvelus sitten pidettiin siihen asti kuin uusi kirkko joutui valmiiksi. Tämä huone on vielä tämän vuosisadan alussa seisonut torin vieressä rannalla, ollut 8 à 9 syltää pitkä, 5 syltää leveä, ja siihen aikaankin jo käyttämättömänä". Markkinaniemen kaupungin-puolisella rinteellä on paitsi tätä kiviharju, joka näyttää rajoitetulta suoralla kiviperuksella, joka kenties on ollut joku kaji eli rantasilta.