Pait kirkonhuonetta, joka on rannalla seisonut, on kaupungilla ollut toinenkin huone, joka kuuluu paikkakunnan sotahistoriaan ja nyt on kokonaan kadonnut. Se on seisonut "missä tie kulkee sekä etelään että pohjaseen" s.t.s. melkein keskellä nykyistä kaupungintoria. Se on ollut kahdeksankulmainen puuhuone, rakennettu varustukseksi. Se sanotaan rakennetuksi suojelemaan kaupunkia kulkevia vihollis-joukkoja vastaan ja täksi tarpeeksi olleen varustettuna 8 tykillä. Vielä "edellisen venäläis-sodan aikana" — luultavasti ison vihan aikana — mainitaan sen olleen hyvässä kunnossa, mutta kun ne 8 tykkiä vietiin pois (Kajaaniin?), niin oli linnoituksen voimakin poissa. Linnoituksen sekä varhaimmat että myöhemmät kohtalot ovat tuntemattomat.
Täällä, niinkuin muuallakin, on iso viha kovasti raivonnut, ja tähän sotaan ovat muistot entisistäkin metelisistä ajoista kadonneet, niin että kaikki nyt johdetaan vaan "isoon vihaan". Tässä sodassa menivät kaikki kaupungin vanhemmat asiakirjat hukkaan, "kaupunki poltettiin suurimmalta osaltansa, kirkko ja jälkeenjääneet huoneet joutuivat rappiolle ja muuttuivat lintujen ja kärmeiden asunnoiksi", maakuntaa rosvottiin ja hävitettiin, kansa hajotettiin ja surmattiin, ja niin, että esm. Wihannin kappeli oli 7 vuotta ihan autiona.
Salostenlahden suussa on niemi, nimeltä Venäjänniemi. Sillä on nimensä isosta vihasta. Tälle niemelle oli joukko vihollisia asettunut. Mutta asukkaat väijyivät heitä, ja kun yön kuluessa nuotiot sammuivat ja vihollinen oli uneen vaipunut, karkasivat meikäläiset vihollisten päälle ja löivät heidät kaikki kuoliaksi.
Toinen joukko oli kerran veneillä lähtenyt erääsen meren-puoliseen saareen, ja kanssansa vienyt kaksi pikku poikaa. Saarelle asettuivat nyt Venäläiset ja jäivät sinne yötä. Mutta pojat valvoivat tilaa päästäksensä pois. Kun huomasivat kaikkien vihollisten nukkuvan, läksivät he hiljaan rantaan, lykkäsivät kaikki veneet vedelle ja hyppäsivät itse viimeiseen veneesen. Mutta samassa sattui yksi vihollisista heräämään, joka heti juoksi rantaan ja alkoi uida poikia kiini. Vanhempi poika souti voimiansa myöten ja käski nuorempata lyödä vihollista päähän, jota tämä tekikin, ja tämän kautta pelastivat pojat henkensä.[65]
Kun oli ison vihan hirmut menettäneet väestöä, sai paikkakunta uusia asukkaita maamme sisäpuolista, enimmiten, kuten täällä näkyy, Savosta. Tältä ajalta on kylännimi Savolahti Salossa. Wihantiinkin tuli siirtolaisia kuten kerrotaan "Sauvonmaasta", jota todistaakin tämän kappelin väestön ulkomuoto ja luonne, jotka ovat kokonaan Savonmaisia.
Asutukset ennen isoa vihaa taas näyttävät enemmiten tapahtuneen Hämeenmaasta, niinkuin tarutkin tietävät kertoa, esm. taru Wihannin nimen saamisesta. Käsikirjoitukset vakuuttavat tätä, sanoen eräässä paikassa: "vanhat ihmiset sanovat kuulleensa esi-isiltänsä, että Hämeen Suomalaisia ennen muinoin oli tänne muuttanut ja nämät alkaneet maata viljellä, josta kuuluukin se tulleen, että vielä tänäänkin eräs pelto Jusolan maalla kutsutaan Hämäläiseksi".
Löytöjä, muita kuin jo mainittu luupala ja Wihannissa, Korpi nimisessä kylässä, muutamia "ukon kynsiä", ei ole täältä tietysti löydetty. Yleisesti odottanevat maassa kätketyt kalut ja aseet täällä niinkuin muuallakin vielä laveampata ja ahkerampaa rämeiden ja soiden viljelyä, joka kenties saattaa niitä ilmi antamaan todistuksensa edesmenneistä ajoista.
Viitteet:
[1] Nämät tiedustukset ovat tehdyt moniaita vuosia sitten, parhaasta päästä vuonna 1862. Tekijä.
[2], Rehtori maisteri J.F. Thauvon, jota minun tulee kiittää useista tätä pitäjätä koskevista tiedoista. — Mitä nimeen Sventsarö tulee, niin on se nähtävästi suomesta johdatettava — joko sitten sanoista suun ja saari, niinkuin Yrjö Koskinen sen arvelee, tahi sanoista suvanto ja saari, niinkuin Murman sen tahtoo (Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä s. 6). Brunnius johtaa nimen ruotsin sanasta "Sven" (lisää "Kjöp", se on: köpsven, mercator) ja suomen sanasta "sar", "sari", insula. Se olisi siis yhtä kuin "mercatorum insula", "quod nomen" — lisää hän — "ei optime convenit ob negotiones ibidem jamdudum a Bircarlis habitas" (Ks. Brunnius Disp. De urbe Torna, Ups. 1731, praes. Alstrin, s. 4 muist. f). Itse Tornion nimen johtaa Brunnius "a vocabulo Sveogothis antiquitus usitato torna vel törna h.e. reverti, finire; quia heic sinus Botnicus finitur"!! — Suvanto-saari, nykyään Selkäsaari, on kaupungin saaren ylipuolella, Ruotsinpuolisen Mattilan kylän edustalla.