Kehoitettuna näin hupaisista tiedoista ko'in saada selvää ensinkin metelinväestä. Havaitsin kuitenkin piankin, että niin taru kuin itse metelinväkikin oli nykyiselle miespolvelle kokonaan tuntemattomia. Vaan eipä sitä mainiota metelinvaaraakaan tunnettu, eikä sen paremmin muurattua valliakaan. Limingassa viittasi hämärä tieto Muhokseen, Oulunjärven seutuihin, mutta Muhoksessa viitattiin taas Liminkaan. Vihdoin onnistuin Oulun pitäjän rajalla saamaan sen tiedon, että vuori, jonka kukkulalta voi nähdä seitsemän kirkkoa, todellakin löytyy, mutta ei Oulussa, vaan Kempeleesen päin, eikä nimellä Metelinvaara, — mikä kertojasta pitäisi oleman Oulunjärven seuduilla — vaan Moukkulanvaara eli Viilaselkä. Mutta linnaa tahi muuta muinaismerkkiä eli rauniota ei ollut kertoilijani nähnyt, vaikka hän siellä oli paljon kuljeskellut ja tänäkin kesänä usein siellä hevosissa käynyt.[27] Ainoa metelinimi, joka Oulussa löytyy, on Metelinmäki, se mäki, jonka päälle pappila nyt on rakennettu. Ennen oli se ollut metsätöyry kaupungin ulkopuolella, mutta on nykyään jo kaupungin keskellä.[28]
Linnansaari kantaa nimensä Oulunlinnan jälkeen, minkä Pehr Bagge 1590 rakenti, sittenkuin 1570 vuoden linnoitus näkyy hävinneen. Saarella näkyy vielä vallit ja kesken saarta kruutikellari. Saaren rannalla samaten kuin mannermaankin vastaavalla rannalla näkyy kivityksiä.[29] Saaren pohjaspuolella oleva koski kutsutaan Linnankoskeksi. Itse linnasta ja sen kohtaloista ei säilytä kansan muisti enään mitään kerrottavaa. Sama on laita myöskin kaupungin. Näiden muistoja ja kohtaloita ovat historiakirjat ottaneet säilyttääksensä, niinkuin luonnollista onkin.[30] Kaupungin kirkko, rakennettu 1763 (entinen kirkko rakennettiin 1613) tallittaa muinaisista mainion Johannes Messenius'en muotokuvan niinkuin ruumiinkin.[31]
Oulunsalon vanha kirkko on näillä seuduin miltei kuuluisakin. Se rakennettiin vuonna 1665, on puusta tehty, pikkuinen ja vähäpätöinen. Katto niinkuin seinät ovat täynnä kömpelöitä hengellisiä maalauksia, joiden seassa myöskin on olennoituita kuvauksia kuolonsynneistä, esm. vihasta, kateudesta y.m., kaikki latinaisilla allekirjoituksilla ("Ira", "Invidia" y.m.) varustetuilla. Sakaristo on niin pikkuinen, että kaksi henkeä siellä tuskin toimeen tulee. Tämä vähäinen, nykyään ihan käyttämätön, kirkko voitti ajan pitkään itsellensä suurenkin maineen paikkakunnassa. Täällä tiesi näet hengellinen into harjoittaa kaikenlaista taika-uskoisuutta ja menoa. Paikkakunnan kauppiaat ja merenkulkijat, joilla oli vaarallinen kulku tehtävä, niinkuin kalastajatkin, mitkä merelle läksivät, samaten kuin muutkin matkustajat, millä oli matka tehtävä, olipa se sitten minne tahansa, kaikki ne tavan mukaan tälle kirkolle ensin uhrasivat, jotta ne täten itsillensä suosittaisivat korkeammat voimat, ja jotta matka heille näin joutuisi onnelliseksi. Tapana oli myös uhrata palatessa, jos näet matka oli onnella päättynyt. Tavalliset uhrit olivat rahat. Täksi oli säästölaatikko asetettu kirkon seinälle, mihin laatikkoon itsekukin pani roponsa. Näin kootut rahat käytettiin paikkakunnan köyhäin hyväksi, ja kun kerrotaan tämän kassan usein olleen runsaankin, niin eivät tainneet köyhät nähdä hätää. Jokiseuduiltakin, niinkuin esm. Braahen kaupungista, mainitaan tänne rahaa tulleen. Se, jok'ei matkalle mennessänsä uhrannut, se teki lupauksen antaaksensa sen eli sen verran rahaa, jos matka onnistuisi. Varsinkin kuuluu pyhän Tapanin päivä olleen uhrauspäivä, jolloin väkeä kokoontui kirkolle paljon. Jos saapi maineesen luottaa, niin olisi täällä ennen aikaa muutakin taika-uskoisuutta harjoitettu, niinkuin esm. kirkossa ja kirkkomaalla valvomista, n.k. Jumalan tuomioita, näkyjä, ilmestyksiä ja senkaltaista. Uhraaminen kuuluu olleen harjoitettuna meidän aikoihin saakka, ehkä eri muodossa ja kenties salaisuudessa.
Syyksi tämän kirkon näin suureen pyhyyteen saapi kuulla seuraavan jutun: Kerran oli eräs pispa seuroinensa miehinensä matkustanut meritse pohjaseen päin. Matkalla joutui laiva pahan myrskyn valtaan. Myrsky ajeli laivan mereltä rannemmalle ja vei sen niin siihen salmeen, joka ennen muinoin teki Oulunsalon saareksi, vaan nyt on kuivehtunut alhaiseksi niityksi. Täällä sattui laiva semmoisella vauhdilla kariin, että särkyi. Saadun avun kautta oli pispa kuitenkin pelastanut henkensä, ja rakennutti sitten, kiitollisuudesta Jumalata kohtaan, joka oli sallinut hänen tulla pelastetuksi, tähän paikkakuntaan kirkon, ja pyhitti itse ensimäisenä paikkaa uhrilla. Näin kertoo taru kirkon pyhyyden alkua.
Tämä kirkko sanotaan olleen rikas muinaiskaluista ja kalliista tavaroista. Näiden joukosta mainii Mathesius maljan ja hopeakannun, molemmat kauniisti tehdyt, jotka silloinen maaherra Paroni Conrad Ribbing oli vuonna 1666 tänne lahjoittanut, niinkuin näkyy nimestä ja vaakunasta ja vuosiluvusta, mitkä ovat niihin piirretyt.[32] Nämät ovat ynnä vanhain hopeakaluin kanssa kadonneet, ja tästä katoomisesta tietää taru mainita näin: Kirkon vierisessä Lääkkö eli Kuivala nimisessä talossa asui kaksi veljestä, nimiltänsä Erkki ja Perttu. Kun oli jo hopeat ja muut kalliit tavarat kirkossa nousseet niin suureen arvoon, että niiden varastaminen kannatti vaivaa ja vaaraa, niin miettivät mainitut veitikat koettaa, onnistuisiko heille asia. Pimeänä syksy-yönä he panivat päätöksensä toimeen. Akkunan kautta menivät he kirkkoon ja ottivat sieltä mitä otettavaa oli. Kaikki vietiin kotiin paitsi ainoastaan kalkkia, joka oli niin kallis, ettei uskallettu sitä ottaa, jonka tähden se kätkettiin erään sillan alle. Kohta sen perästä, ennenkuin varkaus vielä oli huomattu, läksivät molemmat veljet pakoon, niinkuin sanotaan Norjaan, möivät siellä kaikki varastetut tavarat, ja palasivat sitten, 40 vuotta siellä elettyänsä, taas kotipaikkaansa, missä ei kukaan heitä enään hätyyttänytkään, vaikka kyllä kaikki tiesivät, että he ne tavarat ottaneet olivat. Toinen veli kutsuttiin tästä lähin "Norjan Erkiksi", toinen "Pallas Pertuksi". Näin tästä asiasta kerrottiin.
Kun mainittu pispa kulki Oulunsalon saarella katsoaksensa päätetylle kirkolle sijaa, istui hän levähtääksensä eräälle tien vieressä olevalle kivelle, mikä kivi tästä syystä kutsutaan Pispankiveksi. Kivi on nykyisen tien varrella, neljänneksen päässä Oulunsalon pappilasta. Paitsi nämä pispanmuistot on niitä vielä yksi. Oulun sataman suun pohjaspuolella on näet Pispanletto niminen saari, josta taru tietää mainita, että eräs pispa siinä olisi maalla käynyt pohjaseen päin matkustellessaan.
Oulunsalon entinen saari on liiaksi nuori ja alankoinen, niin ettei siellä tarvitse odottaa löytävänsä muinaisjäännöksiä. Isolla vihalla ymmärretään täällä yhtä kuin rosvomista ja ihmis-kiduttamista. Pahajärven vieressä on suuri kuoppa, jota "pakohaudaksi" kutsutaan, ja johon ison vihan aikana oli kätketty paljon kallista tavaraa. Viholliset ne kuitenkin näitäkin löysivät ja veivät. Täällä kerrottiin myös eräästä "Pait-syntinen" nimisestä miehestä, jota näin kutsuttiin hänen tavallisista vannomissanoistansa "paitti mun syntini". Tämä, joka olisi ollut kotona Junttilasta (Limingalla?), sai viekkaudellansa Venäläiset usein petetyiksi. Monta kertaa joutui hän heidän käsiinsä, mutta yhtä monta kertaa pääsi hän taas pakoon. Kerran oli hän, vangiksi jouduttua, saanut juosta laukata kosakki-hevosen jälessä, ansa kaulansa ympäri ja ansan toisessa päässä kosakki, joka häntä näin juoksutti Oulusta Liminkaan asti.
Ennen aikaan seisoi jo mainitulla Turkkasaarella rukoushuone, missä tapana oli pitää Jumalanpalvelusta kun tähän saareen välistä kokoutui sangen paljon väkeä. Paikka on näet vanha lohenpyyntipaikka, jossa ennen mailmassa runsaasti saatiin kalaa. Tämän rukoushuoneen polttivat, senkin, Venäläiset v. 1715. Sen rauniot nähdään vielä saaressa. Perus on pituudeltansa 30 jalkaa, leveydeltänsä 28. Jumalanpalvelus ei kuitenkaan sillä tauonnut. Uutta huonetta ei kyllä enään rakennettu, mutta palvelus pidettiin sittemmin joko ulkona tahi likitaloissa, ja on tapana pysynyt meidän aikoihin saakka.[33]
Poikana ollessani kuulin Oulussa kerrottavan, että Pokkitörmästä, niinkuin Linnansaarestakin, oli löytöjä ennen löydetty, kannuksia, miekan kärkiä, jalustimia ja senkaltaista. Liekö siinä perää, ja, jos niin on, mihin ne ovat joutuneet, siitä ei mulla tietoa.
Muhoksen pitäjä ynnä Utajärven kappeli.