— Taavetti voitti! — hihkaasi koko Kuartanhen seurakunta.
Kuurtanhell’on ny ilo ja riamu yhtä suuri ku Ähtäris, ku Kolliini voitti Holmenkollin. Taavetti pelasti Kuurtanhen kunnian ja sille koothan juusto taloosta ja kuntalaaset yhtöhöösesti maksaavat Taavetin käräjäkukit. Friikyytillä kuljetethin Taavetti Voittaja riamusaatos Kuurtanhelie.
Mutta Kontoperääset ovat nii suutuksis Koljaatillensa jotta ovat pannehet sen viraalta pois.
MYI MIÄHENSÄ.
Oottako kuullu mitä kummia Ylistarosta ny kuuluu?
Siäl’on kuulkaa yks akka-peijakas, en paremmin tuu ja sano, ottanu ja myyny miähensä toiselle akalle Sinkerin ompelukonehella. — Joo, sellaasia siältä ny kuuluu.
S’oon yks köyhä torpan akka, jok’on myyny, ja rikas leskiemäntä, jok’on ostanu. Eikä miähell’oo ollu mitää sanomista muuta ku nostaa housunsa, niistää nenänsä ja följätä uutta omistajaa niinku nauta ainakin. Ei siinä itketty eikä voivooteltu, tehtihin kauppaa vai ku vanhasta salviasta.
Se mökin muija oli ruvennu panhon merkille, jotta sen miäs oli alkanu vistaamahan vähä liika pitkähän siälä lesken taloos ja tekhön oikee voorokausitaksvärkkiä.
Yhtenä päivänä tuli sitte se leski sen mökin muijan tyä pyhäputsus ja kysyy jotta:
— No kuinkas täälä jaksethan?