— Muista ny Matti olla nöyrää ja nyhtyriä ku tuut uutehen tyäpaikkahas, jottei tällä emännäll’oo mitää katumista.
Matti lupas parhaansa koittaa.
Ja niin oli välit selvät. Leski otti miästä kynkästä kiinni ja lähti traihaamahan saalistansa kotia.
Kovasti kuuluu ny tykkäävän ja hyvänä pitävän. Matuksi ja upukaksi vai nimittelöö.
Kelpaa siinä ny mökin miähen elellä. Ei tartte ulkotöis kulkia, istuskella vai peräkamaris ja paasata lihapärinöötä poskehensa!
HUU PURI.
Oottako kuullu jotta meirän piikaa on purru huu?
— Huu?!? Mikä s’oon? — kysyttä te, arvoosa yleesö, justhin niinku mäkin kysyyn meirän frouvalta, joka siitä mulle kertooki.
— Huu sit’on purru — sanoo frouva.
— Huu? — imehtelin mä silmät tapilla. — Kuka s’oon ja mihkä paikkaan s’oon purru ja onko pahoonki purru, oikee verislihallekko?