— Mikä kärmes? — siunas se piika.
— Nua kärmehen palat tuas!
— Sehän on ankerias! —
— Mikä ankerjas. Kärmes s’oon! — — —
— Ei se oo kärmes, kala se on, vaikka se on kärmhen näkööne! — höpötti se piika.
— Viä, viä hyvä ihmine pois ja joutua kaikki tyynni — — —
Mä nakkasin rahat pöyrälle, hairasin hattuni ja törmäsin pihalle.
En saattanu syärä enää koko päivänä yhtää mitää ja samana iltana mä reissasin pois koko Turuusta.
Oikee mua viäläki yäkyttää ja mahas kaiveloo jotta, jos mä siltäkin satuun vahingos jonkin kärmhen palan nialaasemhan.