— Heitä pois se luotas, joka sinua pahentaa — kuuluu ylhäältä vihaane ääni.
Puupäri hairas heti potun plakkarista ja pani tiälle.
— Lähre nu kotias, äläkä silleen viinaa jua! — komenti ääni ylhäältä.
Ja Puupäri totteli ja lähti vähä lipoosta kotiansa.
Mutta ne poikajunkkarit tulivat alha puista ia korjasivat Puupärin potun tiältä. Ja eikhän ne eres sitä ryypännehekki.
Mutta Puupäristä tuli raitis miäs. Ja sehän oli hyvä se.
LAITALAN-JUSSI VETI VELLIÄ VAI.
Oottako kuullu jotta Laitalan Jussi-isännälle tuli pikkuune mistaaki siälä maakuntapäivällisis?
S’oli se Jussi-isäntä joutunu herraan pöytähän istumhan aiva vahingos. Kun siinä oli kaks pöytää tällättynä, ja Jussill’on, niinkus tiärättä, pualenmanttaalin taloo ja kantakirjaoris, niin se tykkäs jotta:
— Totta kai mun passaa istua tuaho, johka nua muukki vähä paremmat, vaikk’ei mull’ookkaa kaleeria kaulas.