Kyllä Jussi sen äkkäs, jotta herroja siihe pöytähä vai tukkii ja jotta toiset saman pitäjän miähet istuuvat siihe toisehe pöytähä, mutta se tykkäs vai jotta:
— Soronnoo! — Saapahan sitte sanua, jott’on reisuusti ollu herraan kans samalla ruuhella.
Vaikka tunnustaa täytyy ja niin se Jussi-isäntä ittekki jutteli jotta:
— Hengen siinä pakkas ottohon kiinni, ku viärehe tuli itte patruuna! — Se seisahti siihe mun viäreheni, kääntyyli ja katteli ympärillensä ja viimmee kysyy jotta:
— Jahas, siihenkös se Laitalan isäntä ittellensä paikan valitti?
— No tähä mä itteni mojasin — tuumas Jussi, jonka pakkas lyämhän vähä holtittomaksi.
Se patruuna seisoo ja huinaali siinä kauan aikaa.
Viimmee otti talterikilta paperilapun ja kattoo sitä.
— Jassoo! — sanoo. — Täss näyttää olevan mun paikkani.
— No istua vai siihe, kyllä tähä mahtuu — kehootti Jussi-isäntä.