— Tuata, tuata, herra tirehtööri, teirän paikkanna, hra tirehtööri on tuata — — —
— Ei mitää, ei mitää, kyllä minä — sanoo tirehtööri.
— Saisinko minä esittää — sanoo sitten patruuna. — Täm’on Laitalan taloon isäntä, Juha Laitala —
— Joo! — sanoo Jussi-isäntä ja kovasti puristi tirehtöörin kättä, vaikka tunnustaa pitää, jotta Jussi olis jo ennen ollu vaikka kuakulla ku näis herraan kestiis.
— Tuata, olkaa hyvä, herra tirehtööri, istukaa tähän mun paikalleni — sanoo patruuna. — Minä käsken tuara yhren talterikin ja lavittan lisää. — Muakkaas Laitalan Jussi-isäntä vähä sinneppäi jotta tirehtööri mahtuu — — —
— Hojaa, kyllä tähä mahtuu, vaikka pakkaaki olhon vähä ahrasta — sanoo
Jussi-isäntä ja rupes lykkäämhän lavittaansa sivulleppäi.
— Ei toki, ei millää ehrolla — sanoo se tirehtööri, jok’oli kovasti rontti ja isoomahaane miäs. — Ei millää ehrolla! Isännän pitää istua mun ja patruunan välis.
Samas tuathin lavitta ja niin ne tälläs jotta Jussi-isännän piti istua niiren välis.
Oikee pääherraan keskellä!
Se oli jo niin kamala paikka, jotta aiva Jussi-isännän kuivas suuta.
Mutta mihkäs siitä lähti?