Ja niin oli suutari sanonu, ku asemalle viäthin jotta:
— Kyllä se näyttää totta olovan se vanha viisaus, jotta »pysyköhön suutari lestissänsä». — Sinne Kuopiohon mäki ny meen vanhan rakkahan lestini viärehe enkä sitä enää koskaa hylkäjä.
HOUSUT PUTOS TORNIHI.
Oottako kuullu kuinka noloosti yhren isännän Laihiall’on käyny?
Ku silt’on puronnu vahingos housut kranninsa ja oman syslunkinsa tornihi!
Aivan vahingos, niin se ny ainaki itte sanoo, ku syslunki on ruvennu perhänkysymhän jotta:
— Kuka rumaane on mun tornini tukkinu?
Kattokaas asia on ny sillä lailla, jotta jos sen pitää oikee alkaappäältä ja juurtajaksaan seliittää, niin Laihiall’ on siälä Jurvan rajoolla kaks huushollia, isoo ja piäni, jokka asuuvat saman katon alla mutta eri päis pytinkiä. Ja sukulaasia ollahan.
Tuvan pualella asustaa Mikki lusikkakuntansa kans ja se on niinku isäntä. Piänespääs kokkaroottoo se syslunki.
No nii. — Mutta Mikki-isäntä rupes sitte yhtäkkiää kulkemham pää vääräs ja funteeramhan jotta: