Ja taas vääntöö.
Ja ku s’oli ainaki tiiman verran hionnu ja veivannu, nii silloo prätkähti yhtäkkiää ja lykkäs häjyn käryn. — Se moottori.
— Ähäh! — sanoo. — Kyllä siinä tuntuu henki olovan, ku se nua frääsää.
Ja taas riipaasi — ja silloo se lähti hyppäämhän — se moottori — nii totta jukulauta jott’oikee sinitti ja paukkuu. Ja kärysi.
Se hakkas ja jyskytti ku seittemän ryssää, jotta isäntään korvat oli aiva lummehroksis.
— Pirätä, pirätä! — huutivat isännät — ku pyärä menöö ku hiulu! Huii peijakas jos se lentää päästä.
— Jussi, Jussi, toppaa helkutis ennenku se tappaa meirän!
Ja Jussi hyppii ja poukkooli ku ampiaane, kruuvas ja repii joka krouvista! — Ja sen hullummin se moottori hyppii! Se hyppii oikee ylhä maasta ja vapisi n’otta s’oli lähtiä irti siitä krenkusta, johka s’oli kruuvattu.
Härisnänsä Jussi jo kaatoo koko vesikorveen sen päälle, manas ja saratti yhtä tihiää ku se moottori.
No ei ny vaiteskaan taas niin tihiää! Kyllä se moottori siltäki tikkas nopiempaa, vaikka Jussiki kyllä koitti vikkelää leukojansa loukuttaa.