— Joo — sanoo. — Kun nyt on purjehruskausi loppunu ja joppookin pitää järjestää taas uuthen laihi, niin mä ajattelin, jotta jos haluaasitta haastatella, niin se käyys ny kovasti hyvi päinsä.
— Kiitoksia! Sepä ny jotakin! Mihnä sais tavata?
— Minä asun täälä moottoriveneheni kajuutas. Tulkaa Kalaranthan, niin laivapoikani kyllä opastaa.
Minä lährin het!
Siinä entisen Lasellin rautakaupan nurkas seisooki yks poika, joka nosti komjasti lakkia ja sanoo jotta:
— Minä viän.
Ja siinä uurella pryyllä oliki yks suuri harmhaksi maalattu moottoripaatti ja siihen se mun viisas. Mä koputin kajuutan ovhen, niinku herroos pruukathan ja heti sanoihin, jotta:
— Sisälle!
Aukaasin oven ja — kyllä mä hämmästyyn jotta:
— Sinäkö saamari se oot, se hra tuntematoon!