— Minä, minä — nauroo se junkkari, jok’on mun rippikoulutoverini ja hyvä tuttu.
— No älä ny heikatti, vai sä se oot! Mutt oot sä aika epeli, em m’olsi luullukkaa. — Ja näin komja ja fiini paatti kun sull’on. Mistä sä oot tämän komffoijannu?
— No pitää sit’olla värkit sitä mukaa ku hommakki. Kun on sellaaset suuret ja monet asiat levjällänsä ku mullaki ny on, niin ymmärtää sen.
Ja kyllä sill’oliki komja kajuutta. Aivan mahongista ja vaskesta kiilti ja moottoriki oli 64 hevoosvoimaa. Sametti-tyynyt penkiillä.
— Kolmes tiimas mä ajan tällä täältä Vaasasta Ruattin pualelle?
— Älä hemmetis, vai menöö se nii lujaa.
— Pitää olla sellaane masiina, jottei poliisit eikä tullivenhet peräs pysy. Eikä ne pysykkää. Parhaat tullinuuskarien paatit teköö 18 knuuppia, mutta tämä teköö 85 knuuppia — —
— Mikä se knuuppi o? — piti mun kysyä, kun en m’oo oikee meriasioosta selvillä.
— No se on sama ku solmu elikkä solmunväli.
— Jaa-ah — sanoon mä. Vai solmuja. Mutta eikö ne mee joskus aiva takkuhu, kun niin ajetahan?