— Hahhahhaa! — nauroo se hra Tuntematoon ja nosti sähköllä keitetyn kaffipannu pöytähän ja otti seinäkaapista sellaaset kauhian hoikkajalkaaset pikarit ku maronlakit. Mutta mä sanoon jotta:
— Sos sos soo, s’ei passaa olleskaa. S’oon visshin väkijuamaa ja m’oon lakia kunnioottava kansalaane. Suames on kialtolaki! Jes jos poliisit sais tiätää, jotta sä tarittet mulle tuata kullanruskiaa munkkia!
Silloo se nousi ylhä, vihelti kerran ja samas heitti laivapoika köyret irti ja moottori rupes hakkaamhan ja kallisti jotta jos en m’olsi saanu vähä väistetyksi, niin koko pottu olis kaatunu mun hämmästynesehe suukkuhuni.
— Pian täs laki täytethän — huuti hra Tuntematoon ja paatti meni jotta vesi piraji ja Vaskiluatoki vai reisuusti välähti.
Oikee otti hengen kiinni. Nii lujaa se meni.
Ja sitte toppas ku tikkuhu.
— Kolme meripeninkulmaa! — sanoo hra Tuntematoon. — Nyt m’oomma Suamen rajan ulkopuolella. — Kippis.
— Kippis sanoo merimiäs.
— Niin sanoo jotta kippis.
— Kippis, äääh.