Poijat pistäävät piippuhu valkian ja pitäävät sellaasta parhaltaasta vauhtia päällä, jotta tullivenes hissuksensa saavuttaa, ajaavat ranthan ja pyhkääsöövät mettähän, elikkä rupiaavat riitelöhö ja rähisöhö. Niitä sitte lähtöövät tullijunnit kuljettohon ja ovat miälisnänsä ku saivat kiinni, mutta sillä aikaa ajaa mun isoo lastilaivani kaikes rauhas maihin. Siäl’on isäntiä ja hevoosia orottamas ja »jyväsäkit» lähtöövät maakuntaha jauhettavaksi. Hyvinhän s’oon kannattanu.
— Täs hiljan mä tein oikee aika jutkun näille tulliherroolle — jutteli hra Tuntematoon. — Pari viikkua sitte niitä lähti Ruattin pualelle aika sakki yhrellä komjalla tullionkarilla tekemhän salasopimus Ruattin pualen puplikaanien kans, jotta heti ku täältä lähtöö sinne jokin tupakkilasti, niin täältä sähkötethän sinne jotta:
— Pass opp, nyt tuloo!
Ja ku Ruattin tullista lähtöö kaffilasti, niin siältä knakutethan tänne jotta:
— Hori opp!
Veljellisesti näin autethan toisiansa ja saaraha osansa takavarikosta.
— Hi ha ha — nauroo hra Tuntematoon. — Juu peeveli, viälä eivät oo saanhet yhtäkää kertaa, vaikka n’oon sähköttänhet ja knakuttanhet jotta pää täräänny. Ny ne istuu, imehtelöö ja manaa mua. — Mutta se se kiärint’oli kun mä passasin päälle ja pistin herraan paattihin vähä omaa tavaraani. Ja hyvin meni. Yks puplikaani korjas pois ku herrat olivat hotelis syämäs. Kyllä mua huvitti ku mä seisoon Uumajan rannas ja katteIin herraan lähtyä. Sillon tuuli ja oli vähä sumuaki — — —
— Kippis.
— Kippis.
— Onko vissisti 3 meripeninkulmaa?