Oottako kuullu jotta Suamen kansa rupiaa tulohon Hiljaksensa viisahaksi?
Ministerin paikkaa kun ei enää huoli herra, eikä hamppari.
Sitähän m’oon aina sanonu, jotta antaa ny niiren aikansa asuulla ja olla tyyrmannina siinä valtiopaatis, joka lähti nii mahtavaa seilaamahan kansanvallan myrskyävälle merelle n’otta »monarkistien paperilyhryt» vaan pikkuusen enää tuikuttelivat ku mikkäkin surunpillit pahan maillaan rannalla.
Ja nämä poijat kun vetivät trasua mastoohin ja sanoovat jotta:
— Niillä koulunkäynehillä kapteeniilla ja tyyrmanniilla ei oo mitään virkaa! Miksei sitä seiso äijä kun äijä ruatelis ja osaa tyyripuusta veivata? — Viäläpäs ny konsti! —
Muistattako mikä rähinä siin’oli kun nämä poijat astoovat Suami laivahan? — Siiin’oli eri tohina!
Ne tulivat laivantäkille ja ajoovat entiset inerimiähet, tyyrmannit ja kapteenit lastiruumahan. Panivat luukut kiinni ja huutivat jotta:
— Ei ykskään sorkka siitä vanhasta hapatuksesta saa tulla meitä neuvomhan, eikä viisoolohon. Pysykää vaan erillännä meistä! Se on ny me kun määräämmä jä näytämmä, kuinka tällä paatilla oikee Seilathan.
Ne vanhat merenkulkijat puristelivat päätänsä ja sanoovat jotta:
— Ei sill’ eikä millään, ettettä te klopit saa tällä yhteesellä paatilla kans seilaalla, mutta kun ett’ oo ennen merillä ollehet, niin kattokaa vaan ettei teirän käy huanosti. — Punakaarttilaaset kans lähtivät tällä paatilla freistaalohon, mutta ajoovat niin nenänsä takkakivehen, jotta koko paatti oli saumoosta hajota. Eikhän olsi paree, ku ottaasitta joitakin entisiä merimiähiä joukhon? Jos sattuus hätä tulohon, niin voisivat auttaa! — kehoottelivat merimiähet.