— Mitä te lurjukset naura niinku elefantti, jotta kaikki mun kelloni tule hulluksi ja rupe hakkama ennen aikoja!
Otti ja tomahutti toista luuralla niskaha ja toinen lähti lipettihi ilman mälliä.
Siitä tuli Norrkraanin mestarille suuri vahinko. Se sai koko iltapäivän rukkaalla ja justeerata kellojansa. Mutta ny n’oon taas hyväs kunnos ja lyäävät justhin prikun päälle.
Mutta se kauppaneuvos Tukkunen se jäi torille seisomhan se ilveksen nahka käres, lompakko toises ja suu auki.
No siihen tuli sitte itte Roopertti Nahkanen, se nahkakauppias, ja kysyy kauppaneuvos Tukkuseita jotta:
— Kuinkas tirehtööri voii?
— Tuata, tuata, minä ostin täs ilveksen nahaan — —
— Ilveksen nahaan? — imehteli Roopertti Nahkanen. — Tuanko, joka teill’ on käres?
— Niin tämän mä ostin.
— Mitä riivattua! Eihän tua oo mikää ilveksen nahka. Näyttäkääs, mä katton.