Ja ku Nahkanen kattoo, nii holonaurun ja pitkän päästi jotta:
— Tämähän on kollikissin nahka, jot’ on vähä pruukattu ja kovasti venytetty. Kyllä teit’on ny herra kauppaneuvos vähä friskisti jutkutettu.
— Tuata, tuata — sanoo kauppaneuvos, eikä se muuta sanonukkaa. Pisti nahaan kainaloho ja lähti pitkin askelin harppimhan konttuurihinsa. Punaane oli ku krapu naamasta ja suu käy, vaikkei puhetta Lullukkaa.
Heti ku pääsi konttuurihinsa, nii kirjootuspöytänsä ala nakkas koko ilveksennahaan.
Ei sanonu mitää, puhkuu vai, ja aina vähän päästä kynsääsi korvallista.
Pian sai apulantakauppias ja hantesmanni Tuomas Kuona kuulla kauppaneuvos Tukkusen ilveskissin nahkakaupasta, ja se ku on aina kuria täynnä, nii heti juaksupoijallensa 10 markkaa kourahan ja komentamhan jotta:
— Tuas on raha, juakse joutua kaupungin teurastuslaitokselle ja osta tohtori Römpäriltä yks pitkä lehmänhäntä!
— Lehmänhäntä? — kysyy poika.
— Lehmänhäntä! Niin, lehmänhäntä, ymmärräkkö sä? Se joka riippuu lehmän toises pääs ja huiskuu.
Poika ei käsittäny mitään. Seisua möllötti vain.