Mutta ku sai hantesmannin levijästä kämmenestä perälautahansa paukauksen, niin jo lähti ja pian tuli takaasikki lehmänhäntä sanomalehtehe käärittynä. Sen otti hantesmanni följyhynsä ja lähti kauppaneuvos Tukkusta helssaamhan.
— No päivää komesseroot Tukkunen — huuti heti ovesta. — M’oon kuullu, jotta sin’oot ostanu ilveksen nahaan.
— My-hy — — mutaji kauppaneuvos.
— Mutta ne sanoo, jotta siinä sun ilveksen nahaassas ei oo häntää ja ku meirän firma sai justhin tänä aamuna kotia aivan tuarehen lähetyksen ilveksen häntiä, nii mä sanoonki heti, jotta:
— No mutta sepä ny passas ja tuli oikee kreivin aihkan, ku kauppaneuvos Tukkunen on ostanu hännättömän ilveksen nahaan, niin mun pitää ny heti lähtiä häntiä kaupalle.
Ja hantesmanni Tuamas Kuana veti paperista pitkän kluttuusen lehmänhännän.
Sanoo jotta:
— Niit’on oikiastansa kahta sorttia, pitempiä ja lyhyempiä näitä häntiä, mutta mä tykkäsin, jotta kyllä kauppaneuvoksen ilveksennahaas pitää olla tätä pitempää, parempaa ja tyyrihempää sorttia häntä.
Kauppaneuvos Tukkunen oli kattellu luimistellu kovasti krätyysen näköösenä kulmiensa alta.
Mitää ei ollu sanonu, mutta kauppaa ei liijoon ollu tullu, vaikka hantesmanni tarjos häntää lopuksi alle sisäänostohinnankin.