Ja mua suuresti ihmetyttää, jotta hra ministeri on unohtanu kaikiista tärkiimmät ja kannattavimmat ammatit ja niiren opetusohjeet. Ne on: politikoottija, luattamusmiäs, piirisihteeri, juhlapuhuja, kansanerustaja, komiteamiäs, konkurssimiäs ja vekselinväärentäjät. — Näis, minä pyyrän viälä sanua, näis ammatiis, jokk’on kaikiista yleesimpiä meirän maas, näis pitää ennen kaikkia antaa Suamen kansalle opetusta ei vain kansakoulun jatkoluokilla, vaan myäs kertauskurssilla, jonsei kattota tarpehelliseksi toimeenpanna suorastansa reserviläiskursseja entisis teservikasarmiis.
Opetus näillä jatkoluokilla ehrotethan käytännöllistä elämää varten. Kouluuhi on perustettava monellaasia työpajoja ja verstaita, johna poijat veistelöö, suutaroo, nikkaroottoo, muuraa, harjootteloovat konehella kirjoottamista ja urvuulla veisaamista, velkakirjan kirjoottamista, ilmootuskaavakkeen täyttämistä verootusta varten jne. Siälä niitä opetethan sanomahan päivää, hyvästi, pukkaamhan, keskustelemhan miällyttävästi, istumhan pöytähän, syämhän trasu eli ruakaliina nenän alla, tarittemhan toisillekki, rykimhän, räkimähän ja niistämhän noukkansa ja pitämhän suunsa kiinni, vaikka kaverin nenä oliskin epäkunnos.
Siälä opetethan suarahan sanojen tulevista Suamen kansalaasista läpikliipattuja junkkareita ja kavaljeeria.
Jatkoluokan »kauppalinjalla» opetethan mm. »myyntioppia», solmun tekua ja piäniä ammatis tarpheellisia valehia.
Kaikki nämä mä ymmärrän olevan tarpehellisia tulevalle kauppamiähelle, mutta — taas pitää mun lausua suuri hämmästykseni, etten sanoosi suarastansa ällistykseni siitä, että hra ministeri, joka niin suurta hualta ja vaivaa on nähny tämän kankianiskaasen ja takkutukkaasen Suamen kansan kouluuttamisesta, on unohtanu pois opetusopistansa »kauppalinjalla» kaikiista tärkiimmän kauppamiähen tehtävän.
Ja se on järkiperääsen konkurssin teon.
Flikkojen opetus jatkoluakilla ehrootethan sellaaseksi, jotta ne olis mahrollisia siihe suurehen tehtävähän joka niitä orottaa, nim. keittämhän ainakin seuraavat ruakalajit arvosanalla »välttävä»: vesivelli, ruisjauhoolla suurustettu puolukkapuuro, perunamuhennos, hernerokka (sen saman luultavasti, jolla Esau myi esikoosoikeutensa sille Jaakoppi-junkkarille), sienimuhennos, mehukeitto, kiiseli, pannukakku, silakkalaatikko, suutarinlohi (voitaan särveerata myös kräätärille), patapaisti ja verivanukas kuin myös kahvinkeitto sekä ilman että korvikkeilla» (kalannahka eli silakanpää).
Flikkaan pitää oppia myös »pöyrän kattaminen ja koristeleminen.
Tarjoolu. Leipä ja voi. Ensimmäinen ruokalaji. Toinen ruokalaji.
Jälkiruoka. Käytetyt pöytäastiat. Lautaset. Tarjotin. Harjoitusta
tarjoilemisessa. Hyvät pöytätavat: ole valmis, asento, ruuan ottaminen.
Veitsen, haarukan (kaffelin) ja lusikan käyttäminen. Syöminen.
Kohteliaisuus ja huomaavaisuus.»
Täs’on paikalla lausua pari sanaa selvitykseksi. On erittäin tärkiää, jotta ensimmääne ruakalaji syärähän ensiksi ja sitte vasta toinen, eikä päinvastoin. Sillä jos toinen ruokalaji syärähän esti, niin mitäs sitte syärähän ensimääseksi ruakalajiksi? — Tämä vaan sanottuna siksi, että arvoosa lukija käsittää, kuinka perusteellisesti arv. komitea on asiaa harkinnu. —
Suamen kansan syämisen suhtehen on mun miälestäni komitejan vaikia saara muutosta aikahan. M’oomma tottunu siihe, jotta alaleuka huiskuu.