— Tullahan, tullahan — hoilas Tallkreeni. — Ja jäpit ja juipit on kans kovas tulon töpinäs.
Mutta kaikkihi hauskinta täs maratonijuaksus oli se ku Tatuki tuli palkinnolle. Tatu laskettihi kymmenenneksi miäheksi ja kovaa sille kans hurrattihi, ku se tuli ajaan Tallkreeniä erellänsä.
Ja s’oli aivan erehrys.
Ei Tatu ollu kilpaalemas. S’oli vaan perhänkattomas, että kaikki suamalaaset tuloovat oikias järjestykses perille.
MAKKARAMITTA JA KISKONKAAVA.
Oottako kuullu makkarammitasta ja kiskonkaavasta puhuttavan?
S’oon sillä lailla, että, ennenku sitä näinkää raavahaksi tuloo ku mä ny oon, on sitä saanu juasta toisenki kerran ihmiste asioolla. Niin mä ku muukki..
Nuarempiansa ja huanompiansa sitä hyppöötethä. Ja siinä se oppi ja ymmärrys kasvaa, jos on kasvaaksensa. Toiset vanhuuttansa viisastuu, toisia hyppöötethä elinikänsä.
Makkarammitta ja kiskonkaava on yks virstantolppa Jaakoon monivaiheesen elämän tiällä.
Asuthin silloon Alahärmäs, Kotoluhran alunamaases taloos, Heikin ja Jussin välis. Ja suuri piilipuu kasvoo pääryllä ja sauna oli kukkivan tuamen alla.