— Pois erestä ny — sanoo Matti posket pullolla. — Isälle! — kiljaasi ja kumaasi samalla kauhan vesisankoohi, n'otta kopsahti. Sitte kiataasi pairanhian kyynäspäähä ja rupes kaaloomha sangoon pohjasta kuvaa.
Ja siitä tuliki vähä komja! Siin'oli piikkiä ja sakaroota joka taholle ja sellaane komja kruusoos kun isoon-laivan seili. Isäki sanoo että:
— Jaa'ah! Siinä sitä ny onki funteeraamista!
Sitte valethin äireelle ja Jussille ja Maijalle, Matille ittelle, trenki-Kuustaalle ja piika-Hessalle ja sitte vasta Lirkulle ja muille tenaville ja Mustille ja Mirkulle. Ja kaikhen viimmeeteksi tontulle ja kaikille taloon karvajaloolle, summakaupalla. Ja se oliki oikee »emätärräys» niinku savolaane sanoo.
Sen päälle juathin viälä kaffit ja sitte karhas äitee kakarat ylisänkyyhi fällyjen ala maata. Sanoo että:
— Muistakaaki mukulat olla siivolla ja potkimata siälä.
Tälläs viälä raennan kannen pysthy ylisängyn lairalle, etteivät unisnansa putua laattialle ja tärvele ittiänsä. Samalla knoppas Kassua otaha ku äkkäs, että se taas pureskeli fällynkarvoja.
Mutta Maija kutisi Hessalle jotakin korvaha ja sanoo sitte että:
— Kyllä me viämmä tämän vesisangoon pihalle.
Mutta veiväkki Maijan kamarihi. Siälä tekivät kaikellaasia noituuksia ja konstia. Söivät sualaasia silakoota, n'otta kurkku aivan krahaji ja kattelivat kerranki kylläksensä peilihin. Hokivat toisillensa että: