Jussii pussii piikinoukka.
Jussii pussii piikinoukka.
Ja äikittelivät ja näyttivät kiältänsä.
Mäkin seisoon kauan aikaa suu auki, silmät sikkaras ja liputin rumaaselle kiältäni.
Laulun lopetti lyhkääshe piika-Hessa, joka tuli tuvasta uuniluuta sojos ja karhas kakarat kauas maantiälle. Mutta ku m’olin matalajalkaasin ja huanoon juaksemha, jäin tiätysti jälkhen. Mun sauttoo Hessa, sukaasi luuralla housumpelliille että helähti ja jahkaasi:
— Säki vaivaanen kräveli, jok’et saa housujas knapphi, täs leukojas ihmisille flänkyttelet ja kiältäs liputtelet, senki naatiaanen.
Sen tiätää että s’otti kipiää ja käyy kunnian päälle. Mutta minkäs teki? — — —
Illalla oli tuvas kova touhu. Äitee kääntöö isoonpöyrän kannen toisippäin. Hessa krapas sitä taikinapuukoolla ja isä toi suuren vakan krouvia rukhinjauhoja tupha. Leivinuunia oli koko päivän lämmitetty ja äitee käski mua tuan tuastaki käyrä kattomas viäläkö siälä on hiiliä.
Katonrajasta uuniklasin päältä otethin alaha maon viärestä makkarasarviknippu ja trenki-Juhannes vualeskeli hikipääs makkaratikkuja.
Hessa käärii tröijyn hiansa kynnäspäihi, kaatoo viälä vähä lisää jauhoja veritaikinha ja rupes sotkemha että hamhenhännät heilahteli.
— Nyt tehrhänki kerranki siammakkaroota ja kiskoja, että niit’onki! — sanoo äitee.