Ja ku Plumpäri meni maata, nii se sitoo nästyykin nurkkaha solmun, jotta huamenna muistaa.
Ja joka kerta kun Plumpäri sitte huamenna niisti nenäänsä, nii sitä kovasti nauratti ku se näki sen solmun. Sanooki jotta:
— Kyllä mä sen paatin paikkoon muistan, hihihi — —
Ja ku s’oli niistäny ainaki kolmekkymmentä kertaa nenänsä ja yhtä monta kertaa muistanu sitä paatin paikkoota, nii se viimmee tuumas jotta:
— No peijakas viäkhö, kyllä mä sen paatin paikkoon muistan jo ilmanki tuata solmua!
Ja otti ja aukaasi solmun ja taas hetken päästä niisti ja sanoo jotta:
— Muistinpas!
Niisti viälä monta kertaa ja muisti joka kerta.
Iltapäivällä se jo sanoo itteksensä, jotta:
— Kyllä mä sen paatin paikkoon muistan, vaikken niistäkkää nenää.