Plumpäri söi päivälliensä, pani vähäksi aikaa maata, poltteli, luki sanomalehtiä, aiva minkä muukki ihmiset ja lähti sitte promeneeraamaha.
Mutta sitte se äkkiä niisti nenänsä ja jäi seisomha nästyyki käres keskelle katua. Niisti toisen kerran, vaikkei olsi tarvinnukkaa ja taa kattoo nästyykiänsä.
S’ei sanonu mitään. Ajatteli vain jotta:
— Mitä peijakkahia se ny olikaa.
Niisti viälä kolmannenki kerran, aivan turhaa, ja taas tuumas. Ja sanooki jotta:
— Mitäs mä ny teinkään?
Mutta sitte se selves ja Plumpäriä kovasti nauratti.
— Niistin tiätysti nenäni — sanoo Plumpäri ja lähti klupille pelaamha pismarkkia.
FLIKKA PRUNNIS.
Oottako kuullu, jotta Isoonkyröön Orismalan paikkeell'o flikat ny aivan rakkauresta raivos?