Ja kauan aikaa ne orotti sitä hyäkkäystä ovesta. Niin kauan, jotta kräätärin piti jo vaihtaa prässirautaa toisehe käthe.
Mutta mitää ei tullu. Kuuluu vain ympäri mökkiä piäntä kropinaa. Ja aina vähän päästä kolahti seinähä.
Kräätäri meni luuraamaha klasista viimmeen ja näki sen akan kiärtävän tupaa suuri rautanaula käres. Ja aina vähän päästä se tuikkas seinän rakohon ja jotaki motaji itteksensä.
— Mikä herranähköhön tua on? Ja mitä se teköö, noituuko se — siunas kräätärin akka, joka niinku kaikki tiätäävät, on kovasti utelias ihminen.
Kräätäri pani prässirauran pois ja rupes funteeraamahan ja taas luuras.
— S’oon hullu! — sanoo kräätäri. — Vaivaastaloosta karaannu.
Ja silloo kräätärin sisu nousi. Se sanoo akallensakki jotta:
— Siinä ny näjet tämän porvarillisen yhteeskunnan kuinka se hoitaa asiootansa, jotta hullukki pääsöö vaivaastaloosta karkuhan. — Mutta mä otanki tuan ämmän kiinni ja viän esimiähelle, niin saavat maksaa kiinniottajaasta 25 mk. Ja se on porvarien pussista pois!
Kräätäri lähti pihalle, kiärti toisen kautta mökin taa, hiipii akan seljän taa ja sitte tormootti sen kimppuhu. Hairas takaapäi ympärinsä ja puserti lujaa.
— Ähä akka! — kiljaasi. — Nyt lährethän vaivaastaloolle!