HÄRMÄ — SUAMEN KORSIKKA.
Oottako kuulu, ett’ei oo viälä Härmän mainet mennyttä?
Viälä siälä helapää heilahteloo ja seiphät ilmas vinkuu! Ei oo puukkoo tuphen ruastunu, eikä »tupenkaavat» unhoitettu!
— Heleijaa poijat! Hih! — sanon minä, että
Konnuuttansa se Hunurin Antti tikkaan alle kuali — — —
Niinkuu näjettä, että suanehen otti! Eikä kummakaa, että Härmä on mulle rakas. Tunnustaa täytyy, että Härmästä s’oon tämäki Jaakkoo. En oo viittiny ennen sanua, kun on näyttäny siltä, ku Härmäst’ olis kurssi karonnu ja veri vaalennu.
Härmästä, Suamen Korsikasta!
Olkohot nämä Lapuan komiat, Ilimajoen ylypiät, Ylistaron mahtavat ja Laihian nälkäsilmät niin sinisen kurnaalin sivistyneinä ja ittekasvatukses pitkiillä iruulla, ku tahtoovat, mutta härmälääset, n’oon este!
Nee saa hyppiä pöyrälle,
jok’on meitäki verrempiiä!
Sen tiärättä poijat sanomata, ettei passaa Härmäs pöyrälle hyppiä, vaikka haastettaaski!