Huanoja n’oon Hilliläästen seiphät pookipuiksi. Ku knuppihi vähä tärähyttää, nii sen seittemäksi hajuaavat.
Sai siinä Erkki ja Erkin suku, jos sai Rajalaasekki. Mutt’ olis sillä
Härmän tohturilla ollu enempiki parsinlankaa palkhenkiäliä tikkaalla.
Siihe se sillä kertaa loppuu. Kun on reijät kursittu ja kapulat märkinehet, niin sitte taas nykäästhän. Sukukunnittaan, sanon minä, kun Korsikas.
Mutta sen sanon minä teille, rakkahat härmälääset, että älkää antako perintätapaan muuttua: Puukkoo, moskula ja pooki on härmälääste tappelu-asehet.
Ei pirä häväästä Härmää rivollia suuremmalla ampuma-asehella!
N’oon raukkoja, jokka airanraoosta luaripyssyllä ampuu.
ISOONTALOON ANTTI-POIKA.
Oottako kuullu mihnä pääs mailmaa se Isoontaloon Antti-poika tätä nykyä häärää?
Ei oo siitä poijasta taas kuulunu pitkihi aikoohi mitää.
Mutta eilen tuli Antilta Vaasaha tilikrammi ja siitä näkyy, että siälä s’oon Antti-poika, johna pitääki.