Iltaman hommaajat siälä vahtimestarin kamaris puhaltivat sitte valkian sammuksihi ja tormoottivat portahille. Huutivat suurella äänellä jotta:
— S’oon jo sammutettu. Iltama voirhan alkaa heti!
Ja kun oli kylmä ilta ja seurahuanelle kerta tultu, eikä tiätystikkää kellää ollu sankoja vaivoona, niin kyllä piletit kaupan meni ja iltama onnistuu erinomaasesti.
FRIIJARIPOIJAN LIPOONE LÄHTÖ.
Oottako kuullu, että siit' on ny jämtisti kolme vilkkua sitte ku se friiaripoika kakistettihi ensi kerran paikastansa pois? Siälä Peräseinäjoella.
Siäläki on tapa nähkääs niinku muallaki, jotta joka lauantai ja välihi viikollaki käyyvät ne poijat, joille ovet aukee, flikkaan yliskamariis sängynlairalla tuata nuan istumas.
Se onki muutoon mukava olla flikkaan kamariis, mutta sinne on niin konstikas pääsy. Jos on pääsy vaikia, niin on lähtö monaasti viälä kamalee.
Vaikka kuinka koittaa pitää varansa, niin moni poika onki nukahtanu ja heräänny vasta kun itte emänt’ on seissy kaffiprikan kans sängyn ääres ja naureskellu jotta:
— Jok’ha kaffi maistuus, heh heh, tääll’olis Jukallen kaffia!
Siinä saa totisesti koittaa olla nuan niinku ei mitää, mutta kamalalta se tuntuu, eikä tiärä mitä oikee sanoos. On ku olis rookattu naurismaan varkahista ja emäntä sen siaha, jotta huutaas ja mekastaas, kun varkhan rookaa, vaan naureskeloo, on hyViliänsä ja sanoo, jotta: