Ja kahta lipoosee lähtö on sillä samalla poika-paraalla ollu sen lesken tyttären kamarista. Kun se leski oli oikeen palkannu yhren mökinmiähen vahthi pitkä piukaro kouras. Oli päästäny ensiksi kamarihi ja sitte sukaassu ovhe seipähällä polkittaan, n’otta poik’oli heti poukahtanu sängystä, hairannu takin ja kengät käthe ja oven raos saanu seiphästä sellaase mällin, n'otta sen tiän oli tullu pyäriensä porraspäähä. Ja sitte oli sukanlavoos pyyhkäässy seiphän erellä, joka aina vain heiluu ilmas ja oli ottaa ja ottaa.
Niin oli kotiansa asti poika tullu, haukkoen vaa ilmaa.
Ja on ny niinku ei olsi tiätääksensä koko kyytistä, mutta kyllä pitäjällä tiäthän ja puhuthan.
PELTOVETURI.
Oottako kuuliu, jotta se Hermanni sielä Ilimajoella on suuttunu siihen kehumaansa peltoveturihin ja lährättäny pois koko rustingin?
Sillä se ajeli sielä pelloollansa noukka pystys n'otta moottorin motkotes kuuluu larvoja myären ja ihmiset pahkuuvat, n'otta:
— Kyllä se Hermanni ny fälttää kaikki karjankujansakki kun aina vain tua prätkötes kuuluu ja käry tuntuu tääläkin noukkahan.
Ja ihmisiä kulki kattomas ja imehtelemäs likiltä ja kaukaa kun Hermanni selekäkenos tryyköötteli ympäri vainioota ja kehuu, n'otta:
— Näin se tämä masiina ny uurella lailla mullistaa ja tonkii, ja hyvää ja halapaa tuloo. Ei trenkää ku vähä tästä sarvesta vääntää, niin heti hoksaa ja totteloo. Ei se potki eikä pränkkää. On siivo, kelevos ja niin kovasti tottelovaane ikääsku lapsi. Ei luulisikkaa, n'otta tällaanen rometto niin kovasti taitaa. Nuon se ojastakin vain ylähä lontii!
Ja ihimiset, isännät ja kylänmiehet paneskelivat n'otta: