Ja aiva on lapsen vatta kuulemma viäläki paisuksis.
Ja körttilääsekki olivat Koskenmäeltä ajaa paasoottanehet aiva vahrus
Korpelan sivuu kirkolle päin ja jahkaassehet jotta:
— Miksei sitä sokuria oo meirän puarihi tuatu?
Mutta huanoote käytihi kumminki yhren emännän Liipantönkällä, kun se kans faarttas jyvälaarille ja rupes rukihia paasaamha pussihi.
Kun ei se yhtään hoksannu kun siinä härisnänsä oli hairannu pussin, john’ oli pöhjas suuri reikä. Se paasas ja paasas ja aina kun meinas, jotta ny piisaa ja nosti pussia ja meinas situa, nii aina vain oli pussi pualellansa.
Silt’ oli kuulemma pillahtanu itku lopuuksi.
Oli huutanu piikaaki tulla paasaamha ja se vasta äkkäs mihnä vika oli.
Mutta lopuuksi seki akka pääsi plynääsemhä pussi seljäs kirkolle.
Kyll oli Hyypän silimät ollehet ympyriääset, ku puarihi tryykätä tormootti yht'äkkiää sellaane akkalauma. Niitä tuli puari aiva täytehe puales tiimas. Ja jokahine huuti, jotta:
— Mulle kaks kilua. Ja mulle viis kilua.