Eikä kaikki päässehet puarihinkaa pussiinensa. Ovenrakho oli nutistunu kaks akkaa niin että ne oli aiva yhres takus, kun yhtaikaa tukkivat.

Mäkitaloon emännält' oli revenny hameskin.

Niin oli akat juassehet, jotta kaikill’ oli sukat aiva syltys ja sukkarihmat tresajivat pitkin maata.

Ja kun Hyyppä sitte niille sanoo, jotta teitä on narrattu, ei tääll’ oo sokuria vaihtaa! Niin kyll oli melu ja poru joukosta nousnu.

Ja jos olis se senki rumaasen-kuvaane rakennusmestari siinä paikalla ollu, niin olis akat antanehet sille niin, ettei olsi miähellä karvoja ollu ku vähä korvien nenis.

Mutta sekös junkkari istuu vain kotonansa ja nauraa kitkutti, ku akat hengen erestä juäksivat.

KETTUJUTTU.

Oottako kuullu minkälaasia kettuja sitä on täs mailmas yleensä ja erityysesti Alaurella?

Siäll'on kuulemma kovasti kettuja. Niitä vilisöö joka paikas. On mettis, kivenkoloos, on puskikoos ja puskan juurella, on taloollisis ja torppariis.

On takseerauslautakunnaskin!