Mutta akat eivät tiennehet sitä, mitä huonoonkin hevoosmies tietää, jottei nähkääs passaa hevooskaupas voittanehen olla kolomehen voorokautehen kotonansa. Sitte kyllä jo pitää kauppa. Tämä palstatilallinen oli lakia kunnioottava hevooskoijari ja pysyy kans 3 vuorokautta katees, niinkun laki määrää, jottei hevooskauppaa saara rikotuksi.
Mutta akat ovat kans kavalia, niinkus tierättä. Niin oli sen vävypoijankin huonehenhallitus. Mitäs tekivät?
Lähtivät ensi pyhänä sillä vaihtokopukalla kitkkohon. Sitoovat hupan renkahasehen kiinni ja menivät peräpenkille istumahan. Se palstatilallinen oli kans akkoonensa tullut kiittöhön hyvästä hevooskaupasta ja veisas hartahasti.
Silloon livahtivakkin sen vävypoijan akat pihallen ja jättivät palstatilallisen akkoonensa veisaamahan.
Menivät vanhan salaviansa työ, päästivät aisoosta ja panivat vähä nopiaa oman reen etehen. Sen huonon hevoosen lykkäsivät palstatilallisen lohnasta syömähän — ja ajaa karuuttivat kotia n'otta porkoolit soittuu.
Kun kirkonmeno oli loppunu ja viimmeenen värsy veisattu, tuli palstatilallinen akkoonensa vakavis ajatuksis kirkosta pihalle — ja näki! Näki, n'otta sen oma hevoonen syörä krauskutteli irrallansa heiniä lohnasta. Kirkkomiehestä tuli yht'äkkiää tavallinen ihiminen. Ja se lasketteli suustansa sellaasia sanoja, jokk'oli toisille kirkko-ihmisillen kauhistus.
Meinas vierä aisoosta vetämällä lohnan kotia ja jättää sen hevoosen siihen. Mutta hevoonen tuli peräs.
Eikä auttanu muu, kun akkakin tahtoo rekehen istua, kun panna aseehin ja ajaa kotia, vaikka kyllä s'oli katkeraa.
JURVAN KUPPARI.
Oottako kuullu, että Jurvan Sarvijoella voirahan ny taas kovasti hyvin?